Pieneksi se mersu käy, kun autoon pakataan kolme isoa kovaa matkalaukkua, yksi pehmeä olkalaukku, rinkka, pyörätuoli, kolme käsimatkatavarareppua, kolme aikuista ja yksi lapsi. Nyt on matkustettu kotiin ja napakkaan, 19 asteen pakkaseen. Ei tunnu yhtään hyvältä. Ei sitten niin yhtään ja tämä ahtaus & kylmyys ei edistä riemukasta kotiinpaluuta. Heräsin hotellissa viiden aikaan siihen, että pyykinpesukone jostain syystä pahoitti mielensä ja alkoi piippaamaan. Illalla oltiin jo huomattu se, että kuivausrumpu ei toimi. Tai siis kyllä se lämmitti, mutta ei pyörittänyt vaatteita - eli vähän sama, kuin olisi laittanut pesukoneesta vaatteet uuniin kuivumaan. Mutta levittelin märkiä vaatteita ympäri huoneistoa ja laitoin lämmitystä isommalle, ja kyllä osa ehti kuivamaan lähes kokonaan aamuun mennessä. Muu perhe heräili tunnin-parin päästä minun jälkeeni ja aamupalan syömisen jälkeen oli aika koordinoidusti siirtyä alakertaan uloskirjautumaan ja pakkaamaan autoa. Onneksi olimme jo edelli...

Tavallaan minä odotan kotiin pääsemistä. Tyttö menee omaan sänkyynsä nukkumaan ja minä omaani. Kukaan ei ole kiskomassa peittoa tai survomassa raajaa selän alle - saan omia sen parisängyn puolikkaan, 80cm leveän läänin kokonaan itselleni ja köllötellä siinä rauhassa. Tavallaan taas en. Yhtään. On tosi mälsä lähteä pois auringosta ja lämmöstä ja alkaa murehtimaan pihan kolaamista, portaiden jäänpoistoa ja töitä. Heikosti nukutun yön jälkeen (syynä oli juuri tuo edellä mainittu) keitimme huoneessa aamukaffet ja annoimme nappulalle aamupalaksi suklaakeksejä ja poweradea. Koska tuommoinen aamupala ei käy kuin yhdelle tästä perheestä (ja se ei ole lapsi tai mies) niin puimme kamat niskaan, otimme auton valet-parkista ja lähdimme seikkailemaan kohti 11 kadun dineria South Beachin puolelle. Sekin paikka oli jo entuudestaan tuttu edelliseltä reissulta, joten mitään paineita ei ollut. Auto kadun varteen parkkiin, kolikoita parkkimittariin ja menoksi. Saimme onneksi pöydän - tuo paik...

Jos niitä "I survived Oasis 2019" -paitoja on tarjolla, niin voiko niihin lisätä sen "and Norovirus" -tekstin? Nuoren naisen tauti on lähes selätetty, yö meni rauhallisesti nukkuessa ja aamulla värimurot kävivät kaupaksi. Tietty wc-taukoja täytyy pitää tiuhempaan kuin normaalisti ja pikkuvahinkoja sattuu, mutta sehän on lapsiperheen arkea. Eilinen oli taas sellainen päivä, että olin perin kyllästynyt tähän erityislapsielämään. Tyttöhän on maailman helpoin, mukautuvaisin ja paras reissu-Lissu koko laajassa maailmassa. Mutta kun se ei kerro kivuistaan tai huonosta olostaan millään tavalla. Minä joudun vahtimaan sitä kuin haukka 24/7 ja yritän parhaani mukaan - ja joskus aika vainoharhaisesti - tulkita, kertooko ilme nyt siitä että ehkä jonnekin sattuu. Se on joskus todella raskasta lukea ajatuksia ja arvata, mitä tuossa pienessä mielessä liikkuu. Hän ei ole koko lähes kahdeksan vuoden elämänsä aikana kertaakaan kertonut, että hänellä olisi pääkipua tai varpaankynsi ...

Kuka alkaa ekana painamaan t-paitoja, joissa lukee: " I survived Oasis 2019" Viisisataa ihmistä sairastui laivalla ja ainakin yksi maissa. Aamu alkoi tavalliseen aikaan minun heräämisellä kuudelta. Sitten hiljalleen sain häiriköityä muun perheen hereille, kun kolisuttelin tavaroitani ja paiskoin ovia. Aamupalalla ei ollut oikein mitään järkevää tarjolla, mutta yritettiin syödä vähän, jotta jaksetaan jonottaa ulos laivasta. Pahin isku oli se, että värimuroja ei ollut tarjolla laisinkaan ja tyttö suutahti siitä koko maailmalle. Olimme olleet jo kuuden aikaan tiukasti kiinni laiturissa Cape Canaveralissa, poliisiveneet kiersivät laivaa tiukalla sihdillä ja aurinko nousi hiljalleen. Vähän ennen yhdeksää jätimme hytin siivoajien ja tehopuhdistajien käsiin ja läksimme etsimään neloskannen Opal-teatteria, jossa meidän poistumisryhmän piti odottaa klo 9.45 asti ulostautumista. Kaksi kertaa meidät käännytettiin Opalin edestä pois, ennen kuin tottelimme kiltisti henkilökunnan oh...

Frozen ja Frozen in time on kaksi eri asiaa. Nyt sen tiedän minäkin. Eivät olleet Anna ja Elsa jäällä tänään, oli porukkaa H.C.Anderssenin satujen pohjalta. Onneksi tyttö ei välitä, hän vastusti kaikkea siihen saakka, kun ruma ankanpoikanen tuli jäälle. Unohdin sitten kuulosuojaimet hyttiin ja sain tuntea sen nahkoissani, kun nappula ei paljoa arvosta basson jytkettä ja isolla pauhaavaa musiikkia. Mutta ankanpoikasten tanssin jälkeen vastustelu unohtui ja lopussa teuhake oli jo aivan liekeissä. Se oli hieno 45 minuuttia, vaikka odotin jotain aivan muuta. Teknisten ongelmien takia välissä tuli lähes 10 minuutin tauko, jonka aikana paljon katsojia lähti pois, mutta tilan avartuessa näin paljon paremmin jäälle. Tämä päivä on mennyt viimeisiä kertoja kerratessa. Viimeistä kertaa emme päässeet uimaan, koska tuuli oli sen verran napakka että natsimutsi kielsi parhaimman hauskanpidon. Viimeistä (ja taisi olla myös reissun ensimmäistä kertaa koko porukalla) tirsasimme päiväunet. K...

Yö on kierretty Kuubaa. Olemme melkein Havannan pohjoispuolella, kello on 5.45 aamulla. Merenkäynti on Meksikonlahdella voimakkaampaa kuin Karibianmerellä, eikä tuulikaan enää ole yhtä lämmin kuin aiempina aamuina. Mehän olemme olleet täysiä kriminaaleja koko reissun ajan ja tupakoineet (kiellosta huolimatta) tuolla omalla parvekkeella, joten sään seuraaminen on ollut helppoa. Lähin virallinen tupakkapaikka on kaksi kerrosta alempana Casinolla, mutta minä en osaa savutella sisätiloissa. Toinen vaihtoehto olisi mennä uima-allaskannelle 15, koska siellä on kanssa tuhkikset, mutta eipä sinne asti tule asioikseen lähdettyä. Toistaiseksi ainakaan naapurit eivät ole valittaneet - ehkä siitä syystä, että he myös savuavat omilla parvekkeillaan. Eilinen päivä meni uimisen ja rentoutumisen merkeissä. Aamupalan jälkeen veimme nappulan altaalle ja kelluimme siinä samassa liemessä itsekin. Sitten lounastettiin, leikittiin, pelattiin ilmakiekkoa ja elvyttiin. Taas illalla uimaan ja illallise...

Kyllä ei voi aamu paremmin alkaa. Heräsin klo 06.30 täydellisesti nukutun yön jälkeen. Vatsaa ei kivistänyt, minnekään ei koskenut ja pieni perhe nukkui rauhallisesti vieressä. Parvekkeella kävi leppoisa merituuli, aurinko oli juuri noussut ja laiva lipui Karibianmerellä hitaasti kohti Meksikoa. Tähän konttorin näköalaan voisi hiljalleen vaikka tottua. Luonnottoman uteliaina tyyppeinä me ollaan kahlattu wikipediaa läpi opetellen faktoja Karibianmerestä. Keskisyvyys tällä rapakolla on 2.2km ja syvin kohta, Caymannin hauta on yli 7.5km syvä - jos oikein olen tulkinnut karttoja, niin sen yli ollaan menossa parhaillaan (kello on tätä kirjoittaessa 8 aamulla). Nappula on lintsannut koulusta tämän viikon ja tulee olemaan vielä osan ensi viikosta pois, joten hänellehän tätä faktatietoa kerätään. =) Tyttö on oppinut vielä enemmän kieltä, kuin mitä olisin uskaltanut toivoakaan. Hän pystyy juttelemaan ihan suvereenisti englanniksi outojen ihmisten kanssa, osaa vastata kysymyksiin ja edelleen...

Toisen risteilypäivän illan show meni hyvin, vaikka minun vatuloinnin takia menimme paikalle viimeisten joukossa (siis viimeisten ennakkoon paikkansa varanneiden joukossa). Täällä on sellainen systeemi, että jos on varannut paikan etukäteen, pääsee noin puoli tuntia ennen näytöksen alkua istumaan katsomoon. Kymmenen minuuttia ennen h-hetkeä sitten loputkin paikat avataan matkustajille. Yleensä nuo showt on loppuunvarattuja, joten Paz teki fiksusti varatessaan ne jo kotoa käsin. Mutta tuon ehtoon esitykseen löysimme kohtalaiset istumapaikat ja pääsimme ällistelemään erilaisia uintikuvioita, komeita hyppyjä pieneen altaaseen ja akrobatiaa. Ihmeesti tuo nappulakin jaksoi vastamelukuulokkeissaan taputtaa ja ihastella oikeissa kohdissa. Kolmannen risteilypäivän aamuna laiva saapui Haitille Labadeen satamaan. Se on Royal Caribbeanin oma alue, jonne vain harvoilla ja valituilla paikallisilla on asiaa, joten "aitoa" Haitia se ei ole. Meille kelpasi tuo epäaidompikin. Tamppasim...

Jännä tunne, kun koko ajan ei tarvi katsella puhelinta tai pähkäillä, mitä sähköpostiin vastaisi. Voi istua parvekkeella ulkona, ihailla kymmenen kilometrin päässä näkyviä Bahaman saaria ja nauttia 27 asteen lämmöstä. Onneksi sisällä hytissä on vähän viileämpää. Koska maata on lähettyvillä, laivan seuraan on liittynyt lintuja. Ne liitelevät laivan vierellä ja kurkkivat, olisiko joku onneton jättänyt parvekkeille herkkumurkuloita kähvellettäviksi. Meidän hytin kohdalla ei ole herkkumurkuloita, on vain punanaamainen Kat kirjoittamassa. Tyttö harrastaa tälläkin laivalla isänsä kanssa ilmakiekon pelaamista. Juuri äsken kävimme lounaalla ja minä jätin ne viettämään aikaa kahden kesken, jotta pääsin hetkeksi latautumaan omaan rauhaan ja kirjoittamaan parvekkeelle. Täydellistä flow-tilaa en täällä saa, koska aallot pitävät ääntä ja jossain naapureista on porukkaa pihalla. Mutta adhd-tyypille tämä aaltojen ääni on lähes siedettävä taustahäly. Päivän aikana laivan parvekkeelta ei ole näkynyt ...

On sitä varmaan pöllömpiä paikkoja herätä kuin jossain Karibianmerellä, vähän Bahamalta pohjoiseen. Yön nukuin aivan paskasti, jos en kykene lainkaan sulkemaan silmiäni lentokoneessa, yöjunat ovat aina olleet kauhistus sen kolinan ja asemien takia, niin en kyllä menis kehumaan uniani laivassakaan. Mutta josko tähän tottuisi kun aikaa kuluu. Edes melatoniini ei auttanut, kun pääsin murehtimaan kaikkia maailman asioita. Vähemmän murehdittavaa tulee siitä, että puhelin ei toimi. Tai toimisi se, mutta katkaisin kaiken mobiililiikenteen siinä tämän reissun ajaksi. Soittaminen laivan verkosta 5 euroa per minuutti, puheluiden vastaanottaminen 2,5 euroa minuutti ja datan lataaminen 15 euroa per mega. Juu ei kiinnosta katsella nyt mainossähköposteja tonnilla. =) Eli wifin ja sitä kautta whatsappin & messengerin avulla mennään. Eilen iltapäivä meni nopeasti. Ennen klo 16.30 satamasta lähtöä koko laivalla pidettiin pakollinen turvallisuusharjoitus. Meidän kokoontumispiste katastrofin satt...