Tekstit

Lopputalven lurahdus

Tuo loma täytti tavoitteensa, se katkaisi talven selän ja antoi meidän olla pois sen kaikista synkimmän ajan. Luottokorttilasku oli sellainen, että sitä katsoessa meni nitro jos toinenkin. Mutta rusketusraidat kestivät pitkään ja USA:n sairaalareissun laskuja lykkäsi vielä tulemaan maaliskuussa. Ensiapuhuoneen hinta oli vähän vajaat 500$. Lähi-Tapiola on korvannut nikottelematta sekä lääkelaskun että käyttämättä jääneet huvipuistoliput. Iso peukku heille! Minun pitäisi vielä täyttää nettilomake tuosta viimeisestä sairaalalaskusta, mutta teen sen kun jaksan. Se, mikä korpeaa, on Royal Caribbeanin toiminta. Huhtikuu alkaa ensi viikolla, eli risteilystä on jo yli kolme kuukautta. Eikä korvausta ole kuulunut vieläkään. Tämä tulee väkisin vaikuttamaan pakolla meidän tulevien risteilyjen suunnitteluun, ja tulemme varmasti välttämään tuon yhtiön palveluja. Mutta minä lähetän sinnikkäästi sähköposteja ja yritän saada jonkun ihmisen kiinni toisesta päästä. Seuraavat lennot varataan heti, kun ...

9000 km lentokoneessa

Pieneksi se mersu käy, kun autoon pakataan kolme isoa kovaa matkalaukkua, yksi pehmeä olkalaukku, rinkka, pyörätuoli, kolme käsimatkatavarareppua, kolme aikuista ja yksi lapsi. Nyt on matkustettu kotiin ja napakkaan, 19 asteen pakkaseen. Ei tunnu yhtään hyvältä. Ei sitten niin yhtään ja tämä ahtaus & kylmyys ei edistä riemukasta kotiinpaluuta. Heräsin hotellissa viiden aikaan siihen, että pyykinpesukone jostain syystä pahoitti mielensä ja alkoi piippaamaan. Illalla oltiin jo huomattu se, että kuivausrumpu ei toimi. Tai siis kyllä se lämmitti, mutta ei pyörittänyt vaatteita - eli vähän sama, kuin olisi laittanut pesukoneesta vaatteet uuniin kuivumaan. Mutta levittelin märkiä vaatteita ympäri huoneistoa ja laitoin lämmitystä isommalle, ja kyllä osa ehti kuivamaan lähes kokonaan aamuun mennessä. Muu perhe heräili tunnin-parin päästä minun jälkeeni ja aamupalan syömisen jälkeen oli aika koordinoidusti siirtyä alakertaan uloskirjautumaan ja pakkaamaan autoa. Onneksi olimme jo edelli...

Miamissa - kertausta ja uutta

Kuva
Tavallaan minä odotan kotiin pääsemistä. Tyttö menee omaan sänkyynsä nukkumaan ja minä omaani. Kukaan ei ole kiskomassa peittoa tai survomassa raajaa selän alle - saan omia sen parisängyn puolikkaan, 80cm leveän läänin kokonaan itselleni ja köllötellä siinä rauhassa. Tavallaan taas en. Yhtään. On tosi mälsä lähteä pois auringosta ja lämmöstä ja alkaa murehtimaan pihan kolaamista, portaiden jäänpoistoa ja töitä. Heikosti nukutun yön jälkeen (syynä oli juuri tuo edellä mainittu) keitimme huoneessa aamukaffet ja annoimme nappulalle aamupalaksi suklaakeksejä ja poweradea. Koska tuommoinen aamupala ei käy kuin yhdelle tästä perheestä (ja se ei ole lapsi tai mies) niin puimme kamat niskaan, otimme auton valet-parkista ja lähdimme seikkailemaan kohti 11 kadun dineria South Beachin puolelle. Sekin paikka oli jo entuudestaan tuttu edelliseltä reissulta, joten mitään paineita ei ollut. Auto kadun varteen parkkiin, kolikoita parkkimittariin ja menoksi. Saimme onneksi pöydän - tuo paik...

Orlandosta Jupiterin kautta Miamiin

Kuva
Jos niitä "I survived Oasis 2019" -paitoja on tarjolla, niin voiko niihin lisätä sen "and Norovirus" -tekstin? Nuoren naisen tauti on lähes selätetty, yö meni rauhallisesti nukkuessa ja aamulla värimurot kävivät kaupaksi. Tietty wc-taukoja täytyy pitää tiuhempaan kuin normaalisti ja pikkuvahinkoja sattuu, mutta sehän on lapsiperheen arkea. Eilinen oli taas sellainen päivä, että olin perin kyllästynyt tähän erityislapsielämään. Tyttöhän on maailman helpoin, mukautuvaisin ja paras reissu-Lissu koko laajassa maailmassa. Mutta kun se ei kerro kivuistaan tai huonosta olostaan millään tavalla. Minä joudun vahtimaan sitä kuin haukka 24/7 ja yritän parhaani mukaan - ja joskus aika vainoharhaisesti - tulkita, kertooko ilme nyt siitä että ehkä jonnekin sattuu. Se on joskus todella raskasta lukea ajatuksia ja arvata, mitä tuossa pienessä mielessä liikkuu. Hän ei ole koko lähes kahdeksan vuoden elämänsä aikana kertaakaan kertonut, että hänellä olisi pääkipua tai varpaankynsi ...

Pois veden ääreltä

Kuva
Kuka alkaa ekana painamaan t-paitoja, joissa lukee: " I survived Oasis 2019" Viisisataa ihmistä sairastui laivalla ja ainakin yksi maissa. Aamu alkoi tavalliseen aikaan minun heräämisellä kuudelta. Sitten hiljalleen sain häiriköityä muun perheen hereille, kun kolisuttelin tavaroitani ja paiskoin ovia. Aamupalalla ei ollut oikein mitään järkevää tarjolla, mutta yritettiin syödä vähän, jotta jaksetaan jonottaa ulos laivasta. Pahin isku oli se, että värimuroja ei ollut tarjolla laisinkaan ja tyttö suutahti siitä koko maailmalle. Olimme olleet jo kuuden aikaan tiukasti kiinni laiturissa Cape Canaveralissa, poliisiveneet kiersivät laivaa tiukalla sihdillä ja aurinko nousi hiljalleen. Vähän ennen yhdeksää jätimme hytin siivoajien ja tehopuhdistajien käsiin ja läksimme etsimään neloskannen Opal-teatteria, jossa meidän poistumisryhmän piti odottaa klo 9.45 asti ulostautumista. Kaksi kertaa meidät käännytettiin Opalin edestä pois, ennen kuin tottelimme kiltisti henkilökunnan oh...

Sanamuunnoksia

Kuva
Frozen ja Frozen in time on kaksi eri asiaa. Nyt sen tiedän minäkin. Eivät olleet Anna ja Elsa jäällä tänään, oli porukkaa H.C.Anderssenin satujen pohjalta. Onneksi tyttö ei välitä, hän vastusti kaikkea siihen saakka, kun ruma ankanpoikanen tuli jäälle. Unohdin sitten kuulosuojaimet hyttiin ja sain tuntea sen nahkoissani, kun nappula ei paljoa arvosta basson jytkettä ja isolla pauhaavaa musiikkia. Mutta ankanpoikasten tanssin jälkeen vastustelu unohtui ja lopussa teuhake oli jo aivan liekeissä. Se oli hieno 45 minuuttia, vaikka odotin jotain aivan muuta. Teknisten ongelmien takia välissä tuli lähes 10 minuutin tauko, jonka aikana paljon katsojia lähti pois, mutta tilan avartuessa näin paljon paremmin jäälle. Tämä päivä on mennyt viimeisiä kertoja kerratessa. Viimeistä kertaa emme päässeet uimaan, koska tuuli oli sen verran napakka että natsimutsi kielsi parhaimman hauskanpidon. Viimeistä (ja taisi olla myös reissun ensimmäistä kertaa koko porukalla) tirsasimme päiväunet. K...

Keinuttaa keinuttaa

Kuva
Yö on kierretty Kuubaa. Olemme melkein Havannan pohjoispuolella, kello on 5.45 aamulla. Merenkäynti on Meksikonlahdella voimakkaampaa kuin Karibianmerellä, eikä tuulikaan enää ole yhtä lämmin kuin aiempina aamuina. Mehän olemme olleet täysiä kriminaaleja koko reissun ajan ja tupakoineet (kiellosta huolimatta) tuolla omalla parvekkeella, joten sään seuraaminen on ollut helppoa. Lähin virallinen tupakkapaikka on kaksi kerrosta alempana Casinolla, mutta minä en osaa savutella sisätiloissa. Toinen vaihtoehto olisi mennä uima-allaskannelle 15, koska siellä on kanssa tuhkikset, mutta eipä sinne asti tule asioikseen lähdettyä. Toistaiseksi ainakaan naapurit eivät ole valittaneet - ehkä siitä syystä, että he myös savuavat omilla parvekkeillaan. Eilinen päivä meni uimisen ja rentoutumisen merkeissä. Aamupalan jälkeen veimme nappulan altaalle ja kelluimme siinä samassa liemessä itsekin. Sitten lounastettiin, leikittiin, pelattiin ilmakiekkoa ja elvyttiin. Taas illalla uimaan ja illallise...