Jos niitä "I survived Oasis 2019" -paitoja on tarjolla, niin voiko niihin lisätä sen "and Norovirus" -tekstin? Nuoren naisen tauti on lähes selätetty, yö meni rauhallisesti nukkuessa ja aamulla värimurot kävivät kaupaksi. Tietty wc-taukoja täytyy pitää tiuhempaan kuin normaalisti ja pikkuvahinkoja sattuu, mutta sehän on lapsiperheen arkea.
Eilinen oli taas sellainen päivä, että olin perin kyllästynyt tähän erityislapsielämään. Tyttöhän on maailman helpoin, mukautuvaisin ja paras reissu-Lissu koko laajassa maailmassa. Mutta kun se ei kerro kivuistaan tai huonosta olostaan millään tavalla. Minä joudun vahtimaan sitä kuin haukka 24/7 ja yritän parhaani mukaan - ja joskus aika vainoharhaisesti - tulkita, kertooko ilme nyt siitä että ehkä jonnekin sattuu. Se on joskus todella raskasta lukea ajatuksia ja arvata, mitä tuossa pienessä mielessä liikkuu. Hän ei ole koko lähes kahdeksan vuoden elämänsä aikana kertaakaan kertonut, että hänellä olisi pääkipua tai varpaankynsi painaa hankalasti kenkään, siinä pari esimerkkiä. Mutta jokainen, joka tietää meidän menneisyyden nappulan sydänleikkausten ja niistä raskaista viikoista ja kuukausista toipumisen kanssa, tietää myös että minä rakastan tuota nilviäistä enemmän kuin sanat riittää kuvaamaan ja luen niitä ajatuksia vaikka hamaan loppuun asti, kun vain saan pitää tuon nappulan meidän ilonamme ja riesanamme. Mutta silti, joskus turhauttaa ja väsyttää ja kahehdittaa niitä, joiden lapset osaavat reklamoida omasta olostaan.
 |
| Jo aiemmin tienvarsimainoksissa vilahtanut Machine Gun America - hauskaa koko perheelle.. |
 |
| Autossa hansikaslokero aukeaa napista - ei kahvasta lokeron yläreunassa |
 |
| Ehkä paras auton kamera ikinä. Vasemmalla pienessä kuvassa on koko ajan reaaliaikainen kuva autosta ja ympäristöstä. Parkkitutka näyttää taakse ja eteen parkkiin ajettaessa. Aivan hullua. |
Ja nyt se käryää aivan kamalalle tuolla takapenkillä, mutta minulla on päivärepussa neljät vaihtovaatteet ja ensi yön hotellissa pitäisi myös olla pesukone huoneessa. Että haiskoon vaan, me raotetaan Cadillac Escaladen kattoikkunaa ja ehkä vähän lisätään penkkiin viilennystä. Regal Oaks - eli männä yön majapaikka - jätettiin taakse ja lähdimme kohti Miamia. Olin vielä aamulla sähköpostiyhteydessä Universalin lipunmyynnin asiakaspalveluun, mutta heiltä ei ole tullut vastausta kyselyyni pääsylipuista. Täytyy varmaan tulla törsäämään ne tänne joskus, kunhan saadaan risteilystä rahat takaisin =) Koska vastausta ei kuulunut, eikä nappula vielä ehkä ole aivan riehuntakunnossa, lähdimme kohti etelää ja Miamia. Ahdistaa jo nyt ajatella, että loma on loppumassa. Enää kaksi yötä lämpimässä ja sitten lento kylmään pohjoiseen.
Mutta ennen sitä meillä on pari pivää rymyttävänä Miamissa. Hotelli on varattu Miamin puolelta, eli emme mene Miami Beachin puolelle kuin käymään. Mutta sitä ennen vastaan tuli liikennekyltti, jota ei vain voi ohittaa. Kun kerran ollaan tultu näin kauas, niin miksipä ei pysähdyttäisi Jupiterissa samalla. Tyttö voi ainakin sanoa, että hän on käynyt sielläkin. Se, kuinka moni uskoo tai tietää, että Floridassa on Jupiter-niminen paikkakunta, jää nähtäväksi. Olemme joskus aiemmalla reissulla pysähtyneet samaan kauppaan ja automaattisesti ajoimme aika lähelle sitä edellisen kerran parkkipaikkaa. Tarkoitus oli käydä hakemassa nappulalle vähän lisää pikkuhousuja ja ehkä sukkia, niiden kulutus on vatsataudin myötä noussut huippuunsa. Ja paras paikka ostaa nappulalle vaatteita on Walmart - se kasvaa niin järjetöntä vauhtia, että toden näköisesti jo nyt Dallasista ostetut vaatteet alkavat jäämään lahkeista ja selästä lyhyeksi.
Reipas tunti ja parisataa taalaa myöhemmmin jatkoimme matkaa. Kuskin penkiltä alkoi kuulua sellaista tasaista murinaa, koska "aina joka paikassa menee niin kauan aikaa" - mutta lomallahan tässä ollaan. Meillähän ei muuta olekaan kuin aikaa. Vähän ennen Miamia navigaattori ohjasi meidät Lion Country Safari -nimiseen eläinpuistoon jossain West Palm Beachin lähellä. Kyseessä oli eläinpuisto, jossa ajetaan autolla eläinten joukossa ja kuvataan materiaalia hauskimpiin kotivideoihin. Siinä vaiheessa, kun takapenkillä istuu nuori nainen ja haisee pahalta, niin se oli ihan mukava vaihtoehto kaikille (paitsi niille etupenkillä istuville, jotka joutuivat haistelemaan sitä). Ulkolämpötila oli 28 asteessa, joten siitäkin syystä ilmastoitu auto oli ihan kiva paikka katsella eläimiä.
 |
Koska olimme suljetulla alueella, otin tytön syliin istumaan eläintarhassa ajon ajaksi
|
Puisto ei ollut parhaasta päästä - mutta ei myöskään huonoin - joissa ollaan autolla käyty. Eläinten telkeäminen aidatulle alueelle on aina epäeettistä, mutta mikä minä olen koiran omistajana moralisoimaan ketään eläintarhaajaa. Samaa sakkiahan tässä ollaan myös me lemmikkien omistajat - ollaan riivitty jalostettu pikku sutemme pois alkuperäisestä laumastaan ja pidetään sitä ihan omana ilonamme. Kun kaikki vuohet oli laskettu - nappulan mielestä kaikki hevosta pienemmät on vuohia ja sitä isommat lehmiä - jatkoimme matkaa kohti Miamin pimenevää iltaa.
Poden kroonista huonoa omatuntoa siitä, etten ole koko aikaa räpsimässä kuvia kamerallani. Mutta nämä kännykät on pilanneet valokuvien ottamisen ilon. Järkkäri on painava mukana kiskottava ja aika hidas, kun vertaa kännykän kameraan. Mutta yritän vielä skarpata - nappulalle kuiten painetaan oma kuvakirja tästäkin reissusta, jotta hän saa pollastella sillä puheterapeutille ja muistella matkaa kotoa. Nythän meillä menee niin näppärästi, että molemmat lähettää parhaat kännykkäkuvat tytön sähköpostiin, joka toimii vain tällä läppärillä (salasana ja käyttäjätunnus ovat niin hukassa kuin olla vain voi) ja siitä tallennan se tämän reissun kansioon ja lisäilen blogiin tai mummolle lähetettäviin sähköposteihin - riippuen siitä, onko nappulalla kuvassa vaatteet päällä vai ei.
Edellisen autovuokrauksen kuitti oli tullut Pazn sähköpostiin - tietullirikkomuksiin emme olleet syyllistyneet, koska tullimaksut oli lisätty kuittiin. Kuitissa oli 9,01 dollarin edestä tietulleja eikä yhtään 100$ sakkoa tietullirikkomuksista. Se on helpotus =) Jossain on päästy halvallakin, vaikka tämän reissun teemana tuntuu olevan "muuttuvat tilanteet ja niihin sopeutuminen ulkomailla". Mutta hyvin me vedetään. Lomille tyypillinen tuskastuminen tähän porukkaan on alkanut nyt viimeisen viikon aikana. Arkielämässä me ei ehditä viettämään aikaa kolmistaan, vaan yleensä tytön kanssa on toinen vanhemmista ja toinen aikuinen on töissä. Jos joku päivä molemmille aikuisille sattuu vapaaksi, niin silloin nappula on koulussa, koska viikonloppuisin harvoin vapaillaan. Sunnuntaisin vanhemmat on töissä ja tyttö mummokerhossa. Aina. Nyt, kun tilanne on se, ettei päästä toisiamme karkuun (vaikka se nuorimmainen joskus yrittää) niin tilanne ei joka hetki ole enää silkkaa juhlaa ja iloa, vaan saadaan sen verran maistaa myös "normaalien" elämää, että toinen alkaa nyppimään ja pitäisi päästä tauolle. Onneksi puhelin ja wa-viestit on keksitty, että pääsen sähisemään ylimääräisiä höyryjäni pois.
Olemme ihmetelleet noita verkkoja talojen takapihoilla. Lähinnä sitä, ovatko ne lintujen, hyönteisten vai minkä takia? Eläintarhaan lippua ostaessa kysyin myyjättäriltä asiasta ja he kertoivat, että ne ovat hyttysten takia. Näillä perillä on aika inhottavia ötököitä, ja siksi verkot.
 |
| Toimisikohan tuo verkko myös kotopuolen sääskiin ja muihin verenimijöihin? |
Pimeä oli komeasti ehtinyt laskeutua ennen kuin pääsimme Miamiin ja löysimme hotellin. Kaksi viimeistä yötä köllöttelemme Fortune House hotellissa 185 SE 24th Terracella. Paz on jääräpäisesti käyttänyt Hotels.comin sovellusta ja noussut jostain ihmeen syystä siinä järjestelmässä silver-tasolle. Se tarkoitti sitä, että meidän huone oli korotettu kahden makuuhuoneen huoneistoksi osittaisella merinäköalalla. Pimeällä sitä merta ei näkynyt, mutta onhan tämä lystikäs tilanne, kun matkalaukuille on oma makuuhuone. Me olemme kerroksessa 24 - mutta ylemmäskin olisi päässyt. En ole koskaan personut noita korkeita paikkoja, eikä tilanne muutu tässäkään paikassa. Parveke meillä kuiten on, kun näissä Miamin hotelleissa näyttää järkeään olevan, joten tupakalle ei tarvi mennä hissillä joka kerta. Tai siis pitäisi, mutta en mene, vaan jatkan salatupakoinnin pahetta parvekkeella.
Ensimmäisenä iltana mokattiin, ja tilattiin vahingossa väärä hissi (kun pitäisi muistaa lukea se seinään kissan kokoisilla kirjaimilla jätetty teksti myös). Se oli kuin pahimmasta painajaisesta, vinolattiainen lastulevyilla vuorattu koppi, johon en suostunut edes katsomaan kunnolla päin saati laittamaan omaa tai lapseni henkeä ja terveyttä. Kolme neljästä hissistä on marmorilla vuorattu, kullanvärisillä näppäimillä ja toimii moitteettomasti. Yritin tänään houkutella sitä tavarahissiä näyttäytymään uudelleen, jotta saisin siitä valokuvan, mutta tänään se ujosteli. Onhan tässä vielä huominen aikaa.
Illalla käytiin syömässä alakerran ravintolassa Madisonissa. Sekään ei aivan toiminut kuten oppikirjoissa, mutta lopulta jokaisella oli maha täynnä ja pääsimme odottamaan aamua king size -sänkyyn (jossa koko hemmetin yön taistelin nuorison kanssa peitosta ja nukuin todella huonosti). Huomenna on viimeinen kokonainen päivä Miamissa - ties mitä kivaa me sille päivälle keksitään =)
 |
| Amerikkalaisempaa latoa saa hakea |
 |
| Tässä naapureille mallia hevoskuljetusvaunusta |
Ja sitten pakollisia tienvarsimainoksia. Todella iso osa noista on asianajajien mainoksia. Aluksi ajattelin, että joku kasino mainostaa sillä, että tekstissä luki "Mark got me 400.000$" ja "Mark got me 350.000$" kunnes Mark mainosti jollakin tuollaisella 800-LAW-NOW -taululla palveluksiaan.
Kommentit
Lähetä kommentti