Dallas on nyt nähty. Sisäinen kukko kiekui taas viiden aikaan. Huoneen kahvinkeitin ei toiminut, joten tein McGyver-tyyliin kahvia hellalla, mutta saatiinpahan aamukaffet. Aamupala oli pettymys siinä suhteessa, ettei siellä ollut nappulan arvostamia värimuroja (Froot Loopseja), mutta korvaavia pannukakkuja ja hunajamuroja oli. Ravitsevan aamiasen lopuksi lähdettiin kävelemään pois aamupalasalista, tyttö hiljensi naapuripöydän kohdalla ja päästi siinä rivakan pierun. Onneksi ei ole tapakoulutus mennyt hukkaan.. Päivän ajomatka oli lyhyt meidän mittapuulla, alle 300km. Pysähdyttiin välillä rest arealle vessakäyntiä varten. Lounastettiin jossain matkan varrelle osuneessa outletissa ja pyörähdettiin targetissa ostamassa leluja ja saippuakuplavärkkejä nuorisolle. Hotelli löydettiin ilman isompia kriisejä, mutta koska olimme notkumassa respan tiskillä jo ennen kahta, ei huonetta vielä herunut. Pari isointa matkalaukkua pääsi säilytykseen hotellille ja me suuntasimme parinkymmenen kilometri...

Jokaiselle asialle on ensimmäinen kertansa. Vaikka me olemme tehneet vuosien aikana vähän kaikkea ja rymynneet siellä ja täällä, niin tänään niitä ekakertoja tuli muutama taas lisää. Sisäinen kello ei ihan yhdessä yössä päässyt kiinni USA:n aikaan, vaan meidän aamu alkoi viideltä. Siinä sitten kikkailtiin puoli kahdeksaan asti ennen kuin hotellin aamupala avattiin. Mutta mikäs siinä aikaa kulutellessa, kun on lomalla? Siirreltiin kamoja kilpaa toisen matkalaukkuun, keitettiin kahvia huoneessa ja käytiin vuorotahtiin vessassa. Nappula heräsi kuuden aikoihin ja uppoutui helposti yli tunniksi netin syövereihin. Embassyissa on aina ollut hyvä aamiainen, eikä tämäkään reissu tuottanut pettymystä. Joka tyyppi sai kupunsa ravittua ja osa paitansa sotkettua.  Edellisen ehtoon sisäänkirjautuminen oli mennyt sen verran utuisissa tunnelmissa, että minulla oli hieman haasteita löytää aamutupakan jälkeen a) oikea hotelli, b) oikea kerros ja c) oikea ovi, mutta muutaman harharetken jälkeen p...

Hiki. Kuuma. Jano. Kiire. Oulu-Helsinki lento meni mallikkaasti. Verenpainetta nosti ainoastaan se, että portin sijasta kone parkkeerattiin bussikuljetuspaikalle ja se nipisti jo ennestään tiukkaa (50 minuuttia vaihto, sisältää passintarkastuksen) aikataulua vielä ahtaammalle. Siispä me juostiin. Me juostiin niin että tanner tömisi ja ihmisiä lakosi edestä. Kiilasimme itämaiden ihmisiä ja taklasimme mummoporukkaa kuin heinää. Jossain välissä Paz teki sivuloikan ja nappasi lastenrattaat (siis ne lentokentän rattaat, ei kenenkään omia rattaita) tytön kulkupeliksi ja minä puolestani vein käsimatkatavarakärryt joidenkin poloisten, mutta ei läheskään yhtä kiireisten turistien nenän edestä. Painelimme puuskuttaen passintarkastukseen ja siitä samalla tahdilla, vessan ja tupakkakopin kautta, kohti vihonviimeistä porttia, mikä He-Va:lla on - eli portille 50. Kaikkeen sitä päätyykin, kun vanhaksi elää. Hikisinä ja loppuun asti itsensä juosseina istahdimme A350-koneen businessluokkaan ja alo...

Minä ja nappula ollaan sairaina. Meillä on ihan tämä normaali perusflunssa, josta parannutaan ja jonka jälkeen jatketaan elämää. Tuo meillä asuva mies kuitenkin on todella huonossa kunnossa. Paz on saanut ärhäkän miesflunssan. Tänä aamuna se värjötteli sohvan nurkassa peiton alla, koska kuume oli noussut hurjiin 37,2 asteeseen aamutuimaan, eikä kuuma juoma, särkylääkkeet, kourallinen monivitamiineja ja täsmävitamiineja, saati yleinen ruikuttaminen auttanut. Joulu on nyt juhlittu ja paketit avattu. Ja seuraavan joulun odottaminen on aloitettu. Nappula vaanii ikkunassa ja vartoo, milloin pukki ajaa pihaan. En ole yhtään jouluihminen - liian monta jouluraivaria on tullut tiskin takana nähtyä - siksi tuo tyttären jouluhulluus on lähinnä huvittavaa. Eilinen joulupäivä meni pakkaamisen merkeissä ja tunnin välein säätiedotusta katsoessa. On todella haastavaa pakata kamoja mukaan, kun ensimmäinen viikko menee Suomen juhannussäässä (+6-+12 astetta) ja loppuloma pitäisi olla huomattavasti ...

Okei - kai Vajaa viikko lähtöön. Jouluun kaksi yötä. Jumalaton hoppu töissä. Tänään nappula päätti alkaa räkähommiin, minulla on tulehtunut viisaudenhammas antibioottikuureineen ja isänsä myös niiskuttaa. Mutta jos Luoja suo ja terveyttä & elon päiviä riittää, niin viikon päästä ollaan NHL-ottelussa. Reitti ja aikataulu on laitettu kuosiin. Dallas-Austin-San Antonio-Baton Rouge-Tallahassee-Orlando-Laiva-Miami. Viimeiset hotellit on varattu, vaikeimmaksi osoittautui Miamista sopivan paikan löytäminen. Minä en ymmärrä sen vaikeutta, mutta Paz tuskaili melkein viikon verran joka ilta, viisisataa välilehteä auki varausjärjestelmissä ja arviointisivustoja vähintään saman verran. Se, mihin hotelliin hän päätyi, jäi minulle vielä epäselväksi. Minun vastuullani on ollut nuo reissun alkupään majoitusten varaaminen. Laivalle on etukäteen ostettu nettiyhteys nappulalle. Olemme myös pähkäilleet sitä, voisiko tyttö tykätä käydä tunnin tai pari siellä olevassa lastenkerhossa. Olemme siitä ...