50 shades of blue
Jännä tunne, kun koko ajan ei tarvi katsella puhelinta tai pähkäillä, mitä sähköpostiin vastaisi. Voi istua parvekkeella ulkona, ihailla kymmenen kilometrin päässä näkyviä Bahaman saaria ja nauttia 27 asteen lämmöstä. Onneksi sisällä hytissä on vähän viileämpää. Koska maata on lähettyvillä, laivan seuraan on liittynyt lintuja. Ne liitelevät laivan vierellä ja kurkkivat, olisiko joku onneton jättänyt parvekkeille herkkumurkuloita kähvellettäviksi. Meidän hytin kohdalla ei ole herkkumurkuloita, on vain punanaamainen Kat kirjoittamassa.
Tyttö harrastaa tälläkin laivalla isänsä kanssa ilmakiekon pelaamista. Juuri äsken kävimme lounaalla ja minä jätin ne viettämään aikaa kahden kesken, jotta pääsin hetkeksi latautumaan omaan rauhaan ja kirjoittamaan parvekkeelle. Täydellistä flow-tilaa en täällä saa, koska aallot pitävät ääntä ja jossain naapureista on porukkaa pihalla. Mutta adhd-tyypille tämä aaltojen ääni on lähes siedettävä taustahäly. Päivän aikana laivan parvekkeelta ei ole näkynyt kuin merta, nyt ensimmäistä kertaa näen vähän maata, mutta sekin jää kohta taakse, kun lähdemme taas avomerelle. Veden väri täällä on erilainen kuin meidän perukoilla. Tämä vesi on paljon sinisempää, kun ruotsin laivalla alas katsoessa vesi on lähes mustaa. En tunne tarpeeksi hyvin värikarttaa tietääkseni juuri oikeaa sinisen sävyn nimeä, mutta se on kuin klassikko-leviksen farkkujen sininen.
Vuorokauden jälkeen tämä laiva on edelleen ihan jees. Kymmenen aikaan aamulla rohkaistuimme ja veimme tytön lastenkerhoon. Siellä on ammattilaiset kaitsemassa eri ikäisiä nappularyhmiä ja meidän tillinippu jäi ennakkotietolomakkeen täyttämisen jälkeen Explorers-ryhmään - eli 6-8 vuotiaiden sakkiin. Olisimme saaneet pitää nappulaa siellä klo 12 asti, mutta mulla tuli 11 aikaan huono omatunto lapsen heitteillejätöstä ja kävin hakemassa nappulan pois. Ilmeisesti kaikki oli mennyt hyvin, koska lähtiessään se kävi halailemaan "luokkakavereita", eikä kenelläkään ollut pahaa sanottavaa. Jälleen kerran olen äärettömän onnellinen tuon nappulan kielitaidosta. Myöhemmin altaalla ollessa yksi pikkupoika yritti liputtaa nappulaa sivuun huutelemalla häntä nimeltä, mutta siinä vaiheessa nuorella naisella oli mielen päällä jäätelö poikien sijasta. Äiti toivoo, että tuo tyyli jatkuu mahdollisimman pitkään..
Kun tyttö oli hylätty kerhoon, kävimme casinolla lunastamassa Pazn peliluolarahat kortille. Hän osti etukäteen pelioikeutta noihin lasten peleihin, koska paikan päällä ne ovat aina vähän kalliimpia ja ainakin edellisellä reissulla meidän suurin yksittäinen menoerä oli ilmakiekko. Neljän yön (tai kolmen, en ole enää ihan varma) risteilyllä ilmakiekkoon meni lähes 200 taalaa, kun kierros oli 1,50/kerta. Täällä koneet on näemmä kalliimpia ja sama peli maksaa kaksi ja viisikymmentä. Ehdimme myös käydä allasalueella hakemassa rantapyyhkeet ja kelluntaliivin nuorisolle valmiiksi. Oli sitten helpompi lähteä pulikoimaan kerhon jälkeen, kun fasiliteetit oli kunnossa. Ja kyllä me pulikoitiinkin. Nappulan mielestä hän hädin tuskin ehti varpaansa kastelemaan, kun jo oltiin pois kantamassa. Meidän vanhusten kellon mukaan altaalla meni reilut pari tuntia. Ensin matalassa kahluualtaassa, sitten 1.05 metriä syvässä lastenaltaassa (jossa tyttö paljasti, että ei edelleenkään osaa uida metriäkään. Mutta se ei itseluottamusta vähennä yhtään. Ei muuta kuin kohti pohjaa ja keuhkot vettä täyteen). Sitten vaihdettiin uittajaa, eli minä pääsin lämmittelemään aurinkotuoliin ja isänsä puki nappulalle liivit päälle ja rohkaistui 140cm syvään altaaseen. Sen altaan vesi oli huomattavasti lämpimämpää kuin kahden aiemman altaan, ja hetkittäin jopa miellyttävää. Tyttö kroolasi allasta päästä päähän ja toinen vanhemmista roikkui hänen liiveissä kiinni koko ajan. Kyllä täällä on aika paljon huolettomia vanhempia, jotka antavat jälkikasvunsa painella missä tahansa ja me olemme ihan vähän liian tiukkapipoisia antaaksemme nappulan oppia omista virheistään. Sen verran pipoa löysättiin, että ihan joka välissä en ollut aurinkorasvaa lisäämässä. Nyt minun naama on violetti, mutta tyttö ja isänsä (perhanan perintötekijät) alkavat olla mukavan ruskeita..
Jäätelön ja parin uimareissun jälkeen palasimme hotellihuoneeseen suihkuun ja lounaalle. Tytöllä olisi ollut mahdollisuus mennä jatkamaan lasten kerhoon klo 14-17 väliseksi ajaksi, mutta eiköhän me kolmistaan pärjätä täällä tämä ehtoo. Pyörätuoli on pysynyt vaatekaapissa koko risteilyn ajan, ainoastaan altaalta takaisin päin tullessa ja ilmakiekosta irtaantumisessa sitä olisi kaivattu. Suomen kieltä olen kuullut vain kerran lähtöaulassa, sen jälkeen ei suomi-porukoita ole tullut vastaan laisinkaan. Eikä se oikeastaan haittaa, hyvin täällä on englannilla pärjätty ja kaikki asiat on saatu hoidettua ok. Hyvin harva palveluammatin ihminen tällä laivalla puhuu englantia äidinkielenään, joten jokainen meistä on jossain vaiheessa opetellut sen kielen, joten tuskin ne kielioppivirheet tai kiertoilmaisujen käyttö kenenkään elämää pilaa.
Illalla meillä on liput uimahyppynäytökseen klo 20.30. Näytös on ilmainen, mutta paikkojen varmistamiseksi paikat varattiin jo Suomesta käsin. Huonosti nukutun yön jälkeen vähän jännittää, kuinka me jaksamme ällistellä sitä niin myöhään, mutta sehän nähdään sitten.
Tyttö harrastaa tälläkin laivalla isänsä kanssa ilmakiekon pelaamista. Juuri äsken kävimme lounaalla ja minä jätin ne viettämään aikaa kahden kesken, jotta pääsin hetkeksi latautumaan omaan rauhaan ja kirjoittamaan parvekkeelle. Täydellistä flow-tilaa en täällä saa, koska aallot pitävät ääntä ja jossain naapureista on porukkaa pihalla. Mutta adhd-tyypille tämä aaltojen ääni on lähes siedettävä taustahäly. Päivän aikana laivan parvekkeelta ei ole näkynyt kuin merta, nyt ensimmäistä kertaa näen vähän maata, mutta sekin jää kohta taakse, kun lähdemme taas avomerelle. Veden väri täällä on erilainen kuin meidän perukoilla. Tämä vesi on paljon sinisempää, kun ruotsin laivalla alas katsoessa vesi on lähes mustaa. En tunne tarpeeksi hyvin värikarttaa tietääkseni juuri oikeaa sinisen sävyn nimeä, mutta se on kuin klassikko-leviksen farkkujen sininen.
Vuorokauden jälkeen tämä laiva on edelleen ihan jees. Kymmenen aikaan aamulla rohkaistuimme ja veimme tytön lastenkerhoon. Siellä on ammattilaiset kaitsemassa eri ikäisiä nappularyhmiä ja meidän tillinippu jäi ennakkotietolomakkeen täyttämisen jälkeen Explorers-ryhmään - eli 6-8 vuotiaiden sakkiin. Olisimme saaneet pitää nappulaa siellä klo 12 asti, mutta mulla tuli 11 aikaan huono omatunto lapsen heitteillejätöstä ja kävin hakemassa nappulan pois. Ilmeisesti kaikki oli mennyt hyvin, koska lähtiessään se kävi halailemaan "luokkakavereita", eikä kenelläkään ollut pahaa sanottavaa. Jälleen kerran olen äärettömän onnellinen tuon nappulan kielitaidosta. Myöhemmin altaalla ollessa yksi pikkupoika yritti liputtaa nappulaa sivuun huutelemalla häntä nimeltä, mutta siinä vaiheessa nuorella naisella oli mielen päällä jäätelö poikien sijasta. Äiti toivoo, että tuo tyyli jatkuu mahdollisimman pitkään..
Kun tyttö oli hylätty kerhoon, kävimme casinolla lunastamassa Pazn peliluolarahat kortille. Hän osti etukäteen pelioikeutta noihin lasten peleihin, koska paikan päällä ne ovat aina vähän kalliimpia ja ainakin edellisellä reissulla meidän suurin yksittäinen menoerä oli ilmakiekko. Neljän yön (tai kolmen, en ole enää ihan varma) risteilyllä ilmakiekkoon meni lähes 200 taalaa, kun kierros oli 1,50/kerta. Täällä koneet on näemmä kalliimpia ja sama peli maksaa kaksi ja viisikymmentä. Ehdimme myös käydä allasalueella hakemassa rantapyyhkeet ja kelluntaliivin nuorisolle valmiiksi. Oli sitten helpompi lähteä pulikoimaan kerhon jälkeen, kun fasiliteetit oli kunnossa. Ja kyllä me pulikoitiinkin. Nappulan mielestä hän hädin tuskin ehti varpaansa kastelemaan, kun jo oltiin pois kantamassa. Meidän vanhusten kellon mukaan altaalla meni reilut pari tuntia. Ensin matalassa kahluualtaassa, sitten 1.05 metriä syvässä lastenaltaassa (jossa tyttö paljasti, että ei edelleenkään osaa uida metriäkään. Mutta se ei itseluottamusta vähennä yhtään. Ei muuta kuin kohti pohjaa ja keuhkot vettä täyteen). Sitten vaihdettiin uittajaa, eli minä pääsin lämmittelemään aurinkotuoliin ja isänsä puki nappulalle liivit päälle ja rohkaistui 140cm syvään altaaseen. Sen altaan vesi oli huomattavasti lämpimämpää kuin kahden aiemman altaan, ja hetkittäin jopa miellyttävää. Tyttö kroolasi allasta päästä päähän ja toinen vanhemmista roikkui hänen liiveissä kiinni koko ajan. Kyllä täällä on aika paljon huolettomia vanhempia, jotka antavat jälkikasvunsa painella missä tahansa ja me olemme ihan vähän liian tiukkapipoisia antaaksemme nappulan oppia omista virheistään. Sen verran pipoa löysättiin, että ihan joka välissä en ollut aurinkorasvaa lisäämässä. Nyt minun naama on violetti, mutta tyttö ja isänsä (perhanan perintötekijät) alkavat olla mukavan ruskeita..
Jäätelön ja parin uimareissun jälkeen palasimme hotellihuoneeseen suihkuun ja lounaalle. Tytöllä olisi ollut mahdollisuus mennä jatkamaan lasten kerhoon klo 14-17 väliseksi ajaksi, mutta eiköhän me kolmistaan pärjätä täällä tämä ehtoo. Pyörätuoli on pysynyt vaatekaapissa koko risteilyn ajan, ainoastaan altaalta takaisin päin tullessa ja ilmakiekosta irtaantumisessa sitä olisi kaivattu. Suomen kieltä olen kuullut vain kerran lähtöaulassa, sen jälkeen ei suomi-porukoita ole tullut vastaan laisinkaan. Eikä se oikeastaan haittaa, hyvin täällä on englannilla pärjätty ja kaikki asiat on saatu hoidettua ok. Hyvin harva palveluammatin ihminen tällä laivalla puhuu englantia äidinkielenään, joten jokainen meistä on jossain vaiheessa opetellut sen kielen, joten tuskin ne kielioppivirheet tai kiertoilmaisujen käyttö kenenkään elämää pilaa.
Illalla meillä on liput uimahyppynäytökseen klo 20.30. Näytös on ilmainen, mutta paikkojen varmistamiseksi paikat varattiin jo Suomesta käsin. Huonosti nukutun yön jälkeen vähän jännittää, kuinka me jaksamme ällistellä sitä niin myöhään, mutta sehän nähdään sitten.
Kommentit
Lähetä kommentti