Sanamuunnoksia
Tämä päivä on mennyt viimeisiä kertoja kerratessa. Viimeistä kertaa emme päässeet uimaan, koska tuuli oli sen verran napakka että natsimutsi kielsi parhaimman hauskanpidon. Viimeistä (ja taisi olla myös reissun ensimmäistä kertaa koko porukalla) tirsasimme päiväunet. Kiertelimme laivaa ja ällistelimme neloskannen luistinrataa. Hieman tulee ylpeä olo siitä, että tämäkin paatti on rakennettu Suomen Turussa. Tutkimattomia nurkkia ei montaa ehtinyt tässä ajassa jäädä, mutta olemmehan viettäneet laivalla enemmän aikaa kuin mitä normiristeilyllä ehtisi.
Uutiskynnyskin on ylitetty - ainakin pääkanavien sähköisissä viestimissä on uutisoitu tästä laivan tilanteesta. Toivottavasti kuitenkin huomisen aamun paluu on rauhallinen. Meidät oli arvottu luokkaan 21 satamaan pääsyssä, eli 9.45 pitäisi avautua meidän ikkuna astua maihin. Toivottavasti tämä sairaustilanne ei kovin pahasti ruuhkauta tilannetta. Tietty tässä on vielä haasteena Trumpin hallinnon sulkeminen, joka ilmeisesti hankaloittaa maahantulo- ja lentokenttämuodollisuuksia. Ne porukat eivät ole nyt saaneet palkkaansa ja aika iso osa valtion tyypeistä on jättänyt tulematta töihin kun liksaakaan ei tule. Jos huomenna selvitään kohtuudella rajan yli takaisin, niin viimeistään Miamissa se tilanteen hankaluus tulee vastaan.
Tälle ehtoolle pakkasimme neljä matkalaukkua, kiinnitimme niihin tägit ja lykkäsimme ulos käytävään. Hytissä on enää vain välttämättömät yöpymistä ja huomista aamua varten sekä lääkkeet ja kempparit. Laivan henkilökunta keräilee laukkuja yötä myöten käytävistä ja pakkaavat ne aikaikkunoiden mukaiseen järjestykseen, jotta ne löytyvät terminaalista helposti. Tyttö lähti isänsä kanssa vielä törsäämään loput arcade-rahat, noin 12 taalaa, ilmakiekkoon ja muihin tärkeisiin asioihin ja minä sain jäädä hetkeksi rauhalliseen ja hiljaiseen hyttiin kirjoittamaan.
Kännykän karttaohjelma ei millään tunnu löytävän takaisin USA:n puolelle, se on jostain syystä jumittunut tuohon Jamaikalle, eikä lähde siirtymään siitä minnekään lähemmäs mannerta. Laivan netti on toiminut mahtavan paljon paremmin kuin viime kerralla. Nyt onneksi bittivelhoni ja rakas aivopuoliskoni Paz viritteli jo kotona tämän läppärin ja oman matkapuhelimensa sille mallille, että hän voi jakaa verkon läppärin ja kaikkien minun laitteideni kanssa. Hän kyllä osti netin kolmelle laitteelle koko risteilyn ajaksi. Mutta kun vanhemmilla on molemmilla puhelimet, minulla ipad ja tämä läppäri sekä tyttösellä oma ipad, ei se kolmen laitteen liittymä riittänyt. Virvoikepaketit ovat myös toimineet hyvin - lukuun ottamatta ensimmäistä iltaa. Tytön matkamuistomuki unohdettiin heti alkumatkasta buffet-ravintolaan, mutta kun niitä oli varattu myös meille kummallekin aikuiselle, niin se ei ole menoa hidastanut.
Ruokailut ovat olleet miellyttäviä kokemuksia. Tällä reissulla olemme jättäneet suosiolla tuon Main dining-paikan American Icon Grillin vähemmälle ja syöneet Windjammerin buffetissa kannella 16. Tunnelma siellä on ollut parempi, vähemmän pönötystä ja enemmän elämää ja heillä on ollut todella miellyttävää henkilökuntaa, joka on huomioinut tyttöä hyvin. Ja haluan valita useammasta vaihtoehdosta kuin kuudesta sallitusta ja syödä juuri sen verran kuin itse haluan, ilman että tarvii selitellä kenellekään. Tänään meidän juomapoika - April - kävi vielä näyttämässä oman cp-vammaisen tyttönsä kuvaa, että hän tietää mitä elämää mekin elämme.
Vammaisperheitä tällä laivalla on yllättävän paljon. On aikuisten kehitysvammaisten lasten kanssa matkaavia ja sitten näiden keva-lasten kanssa reissussa olevia. On täysin pyörätuoliin sidottuja ja sitten näitä omillaan tamppaavia d-kromosomipoikkeavia kaikissa ikäryhmissä. Mummoja ja pappoja lykitään rulliksilla sinne ja tänne, sähköskootterit rullaavat käytävillä ja erilaisia raajankorvaajia näkyy jos minkälaisia. Lapset huomioidaan aivan erityisen hyvin ja joka kerta hississä joku kysyy, onko nappulalla ollut kivaa ja onko hän nauttinut olostaan laivalla. Vastaus on aina sama: "Yes. Happy new year" - vastahan tätä vuotta on ehtinyt kulua 11 päivää, joten vielä voi toivotella hyvää uutta vuotta.
Samanlaista kammoa kuin viime kerralla en nyt laivaelämään saanut. Tietty tässä voi kulua vuosi ennen kuin olen seuraavan kerran jalallani kelluvaan hotelliin astumassa. Mutta samanlaista kakkan makua ei suuhun jäänyt. Tämä on vähän kuin olisi kanarialla lomakeskuksessa, kovasti paljon nähtävää ja koettavaa on koko ajan ja altaat ovat toiminnassa. Tämä tyyli, että henkilökunta menee vaikka kuinka monelle mutkalle, on epänormaalia ja perverssillä tavalla ihan miellyttävää, kun muistaa, että jokainen heistä tekee työnsä tippien toivossa. Hyttiin on tuotu jo kirjekuori, johon voi halutessaan nimetä vastaanottajan rahalahjukselle. Tosin eilen annoin juomaveikkoselle jo tipin ihan henkilökohtaisesti ja suoraan käteen ilman kirjekuoren suojaa. Periaatteessahan me ollaan jo tippimme maksettu tätä reissua varatessa, mutta silti tuo väki yrittää todella kovasti. Ja tuskin palkka on sellainen, että sillä elää herroiksi ja matkustelee Karibialle kerran vuodessa.
Ruoka on ollut hyvää ja sitä on ollut tarpeeksi tarjolla. Nappula on saanut värimuronsa joka aamu, yöt on nukuttu suurimmaksi osaksi ihan silmät kiinni - mitä nyt minä intouduin oksentelemaan ja valvomaan silloin tällöin - mutta muu porukka on nukkunut sikeästi. Suihku on toiminut eikä hyttiin ole kuulunut ylimääräisiä ääniä. Hytti on ollut puhdas aamu- ja iltasiivouksen jälkeen, kahvinkeitin on toiminut moitteettomasti ja täällä on jopa oikean muotoinen pistorasia 230V virralla! Oma parveke on ollut ihana paikka istua iltaisin ja telkkarista on tullut nappulalle ohjelmaa sen verran, ettei ipad ole kasvanut käteen kiinni. Kylpyamme on (tyttären mielestä) aivan ihana ja wc:ssä on oikea lattiaviemäri, kun niitä roiskeita altaasta aina tuppaa tulemaan. Laivan karuselli on ollut kovassa käytössä - ilmakiekon ohella - ja siinä on istuttu niin paljon, että toden näköisesti meidän ahterin kuvat ovat piirtyneet riikinkukkopenkkiin ja joku poloinen Indonesialaissiivooja niitä sitten joutuu hankaamaan tuntikausia.
Asiakaspalvelupisteelle on aivan hillittömän pitkät jonot koko ajan. Ei mitään toivoa, että me jaksettaisiin lähteä jonottamaan tuntikausiksi. Jos hommia ei saada hoidettua sähköpostittelun kautta, niin sitten ne jätetään hoitamatta. Pakkasin mukaan kuiten nuo kapteenin kirjeet koskien tätä aikaisempaa rantautumista kotisatamaan ja vahingonkorvaushommia, josko vaikka niistä jotain saataisiin. Ja jos ei saada, niin se ei estä meitä taas vuoden kuluttua ottamasta yhteyttä We Love Cruises Finlandin konttoriin - sen verran hyvää hinta-laatu suhdetta sekä palvelu ja hytti ovat olleet, että omatoimisesti emme enää näitä hommia tee.
Illalla yhdeksän aikaan sain vihdoin USA:n mobiilidatan toimimaan ja pääsin tarkastamaan työsähköpostin ja viestit - maailma on pysynyt paikollaan ja mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut vaikka olen ollut viikon ilman mobiilidataa. Onneksi pankkiohjelma on toiminut wifin kautta, joten isoa vahinkoa ei ole tapahtunut. Huomenna aamutuimaan soitan mummolle ja tarkistan, että meidän mummokerhon hoitokoiralla on kaikki hyvin.
Kommentit
Lähetä kommentti