Lopputalven lurahdus

Tuo loma täytti tavoitteensa, se katkaisi talven selän ja antoi meidän olla pois sen kaikista synkimmän ajan. Luottokorttilasku oli sellainen, että sitä katsoessa meni nitro jos toinenkin. Mutta rusketusraidat kestivät pitkään ja USA:n sairaalareissun laskuja lykkäsi vielä tulemaan maaliskuussa. Ensiapuhuoneen hinta oli vähän vajaat 500$. Lähi-Tapiola on korvannut nikottelematta sekä lääkelaskun että käyttämättä jääneet huvipuistoliput. Iso peukku heille! Minun pitäisi vielä täyttää nettilomake tuosta viimeisestä sairaalalaskusta, mutta teen sen kun jaksan.

Se, mikä korpeaa, on Royal Caribbeanin toiminta. Huhtikuu alkaa ensi viikolla, eli risteilystä on jo yli kolme kuukautta. Eikä korvausta ole kuulunut vieläkään. Tämä tulee väkisin vaikuttamaan pakolla meidän tulevien risteilyjen suunnitteluun, ja tulemme varmasti välttämään tuon yhtiön palveluja. Mutta minä lähetän sinnikkäästi sähköposteja ja yritän saada jonkun ihmisen kiinni toisesta päästä. Seuraavat lennot varataan heti, kun vaan taalarit saadaan takaisin.

Tässä välissä ollaan rällätty jokavuotinen Dublinin C2C-festivaali aikuisporukalla ja männä viikonlopun yllätyspyllätysreissu Lontooseen. Paz ei arvannut, että hänen syntymäpäivä vietettäisiin missään muualla kuin töiden merkeissä kotosalla. Minä olin hoitanut kaiken valmiiksi ja torstaina 21.3. hypättiin koneeseen ja lennettiin Lontooseen kolmestaan juhlimaan. Käytiin katsomassa potkupalloa ja Aladdin-musikaali (ja vahakabinetti ja London Eye ja miljoonan osallistujan mielenosoitus Brexitiä vastaan). Oli ihana tulla sunnuntaina kotiin ja lepäämään töihin.