Ei mitään hätää. Ehkä.
Okei - kai
Vajaa viikko lähtöön. Jouluun kaksi yötä. Jumalaton hoppu töissä. Tänään nappula päätti alkaa räkähommiin, minulla on tulehtunut viisaudenhammas antibioottikuureineen ja isänsä myös niiskuttaa. Mutta jos Luoja suo ja terveyttä & elon päiviä riittää, niin viikon päästä ollaan NHL-ottelussa.
Reitti ja aikataulu on laitettu kuosiin. Dallas-Austin-San Antonio-Baton Rouge-Tallahassee-Orlando-Laiva-Miami. Viimeiset hotellit on varattu, vaikeimmaksi osoittautui Miamista sopivan paikan löytäminen. Minä en ymmärrä sen vaikeutta, mutta Paz tuskaili melkein viikon verran joka ilta, viisisataa välilehteä auki varausjärjestelmissä ja arviointisivustoja vähintään saman verran. Se, mihin hotelliin hän päätyi, jäi minulle vielä epäselväksi. Minun vastuullani on ollut nuo reissun alkupään majoitusten varaaminen.
Laivalle on etukäteen ostettu nettiyhteys nappulalle. Olemme myös pähkäilleet sitä, voisiko tyttö tykätä käydä tunnin tai pari siellä olevassa lastenkerhossa. Olemme siitä onnellisessa asemassa moneen muuhun turistiin verrattuna, että meidän nappula puhuu hyvin englantia, vaikka on vasta seitsemän vuotias ja koko ikänsä asunut suomenkielisellä alueella suomenkielisten vanhempiensa kanssa. Isoin syy tuohon nappulan kielitaitoon on YouTube. Toinen syy on se (juttelin asiasta paikallisen eläköityneen hammaslääkärin kanssa) että suomen kielen puhuminen tapahtuu suun takaosassa ja kurkussa, englantiin tarvitaan suun etuosaa ja kielilihaksia. Eli tässä tapauksessa kehitysvammaisuuden mukana tullut puhevamma ei haittaa englannin puhumista yhtä paljon kuin se vaivaa äidinkielen kanssa. Mutta tuota lastenkerhoa pitää vielä harkita. Siinä on hyvät ja huonot puolet. Katsellaan tarkemmin sitten paikan päällä.
Reksi antoi tytölle koulusta vapaata sen ylimääräisen reilun viikon, joka ollaan joululoman jälkeen vielä teillä tietämättömillä. Töihin on tuuraajat hommattu ja joulupäivänä on tarkoitus pakata kamoja. Me nautimme(?) ylipitkistä työpäivistä juuri tuota joulupäivää lukuun ottamatta joka päivä ennen lähtöä. Ostin jopa lentosukat itselleni - Lontoosta Dallasiin menee 10,5 tuntia lentokoneella, joten siinä saa istua ihan tarpeeksi ja ylipaino & tupakointi & verenpaineongelmat ovat sellainen kaunis trio, joka ei tykkää noista pitkistä lentomatkoista.
Nyt vain odotetaan että aika kuluu ja perjantaiaamuna klo 04.00 pihalle kurvaa tilataksi, joka vie meidät Oulun kentälle ja siitä Helsingin ja Lontoon kautta Dallasiin. Tämä loma tulee niin tarpeeseen!
Vajaa viikko lähtöön. Jouluun kaksi yötä. Jumalaton hoppu töissä. Tänään nappula päätti alkaa räkähommiin, minulla on tulehtunut viisaudenhammas antibioottikuureineen ja isänsä myös niiskuttaa. Mutta jos Luoja suo ja terveyttä & elon päiviä riittää, niin viikon päästä ollaan NHL-ottelussa.
Reitti ja aikataulu on laitettu kuosiin. Dallas-Austin-San Antonio-Baton Rouge-Tallahassee-Orlando-Laiva-Miami. Viimeiset hotellit on varattu, vaikeimmaksi osoittautui Miamista sopivan paikan löytäminen. Minä en ymmärrä sen vaikeutta, mutta Paz tuskaili melkein viikon verran joka ilta, viisisataa välilehteä auki varausjärjestelmissä ja arviointisivustoja vähintään saman verran. Se, mihin hotelliin hän päätyi, jäi minulle vielä epäselväksi. Minun vastuullani on ollut nuo reissun alkupään majoitusten varaaminen.
Laivalle on etukäteen ostettu nettiyhteys nappulalle. Olemme myös pähkäilleet sitä, voisiko tyttö tykätä käydä tunnin tai pari siellä olevassa lastenkerhossa. Olemme siitä onnellisessa asemassa moneen muuhun turistiin verrattuna, että meidän nappula puhuu hyvin englantia, vaikka on vasta seitsemän vuotias ja koko ikänsä asunut suomenkielisellä alueella suomenkielisten vanhempiensa kanssa. Isoin syy tuohon nappulan kielitaitoon on YouTube. Toinen syy on se (juttelin asiasta paikallisen eläköityneen hammaslääkärin kanssa) että suomen kielen puhuminen tapahtuu suun takaosassa ja kurkussa, englantiin tarvitaan suun etuosaa ja kielilihaksia. Eli tässä tapauksessa kehitysvammaisuuden mukana tullut puhevamma ei haittaa englannin puhumista yhtä paljon kuin se vaivaa äidinkielen kanssa. Mutta tuota lastenkerhoa pitää vielä harkita. Siinä on hyvät ja huonot puolet. Katsellaan tarkemmin sitten paikan päällä.
Reksi antoi tytölle koulusta vapaata sen ylimääräisen reilun viikon, joka ollaan joululoman jälkeen vielä teillä tietämättömillä. Töihin on tuuraajat hommattu ja joulupäivänä on tarkoitus pakata kamoja. Me nautimme(?) ylipitkistä työpäivistä juuri tuota joulupäivää lukuun ottamatta joka päivä ennen lähtöä. Ostin jopa lentosukat itselleni - Lontoosta Dallasiin menee 10,5 tuntia lentokoneella, joten siinä saa istua ihan tarpeeksi ja ylipaino & tupakointi & verenpaineongelmat ovat sellainen kaunis trio, joka ei tykkää noista pitkistä lentomatkoista.
Nyt vain odotetaan että aika kuluu ja perjantaiaamuna klo 04.00 pihalle kurvaa tilataksi, joka vie meidät Oulun kentälle ja siitä Helsingin ja Lontoon kautta Dallasiin. Tämä loma tulee niin tarpeeseen!
Kommentit
Lähetä kommentti