Katastrofin ainekset

Minä ja nappula ollaan sairaina. Meillä on ihan tämä normaali perusflunssa, josta parannutaan ja jonka jälkeen jatketaan elämää.

Tuo meillä asuva mies kuitenkin on todella huonossa kunnossa. Paz on saanut ärhäkän miesflunssan. Tänä aamuna se värjötteli sohvan nurkassa peiton alla, koska kuume oli noussut hurjiin 37,2 asteeseen aamutuimaan, eikä kuuma juoma, särkylääkkeet, kourallinen monivitamiineja ja täsmävitamiineja, saati yleinen ruikuttaminen auttanut.

Joulu on nyt juhlittu ja paketit avattu. Ja seuraavan joulun odottaminen on aloitettu. Nappula vaanii ikkunassa ja vartoo, milloin pukki ajaa pihaan. En ole yhtään jouluihminen - liian monta jouluraivaria on tullut tiskin takana nähtyä - siksi tuo tyttären jouluhulluus on lähinnä huvittavaa.

Eilinen joulupäivä meni pakkaamisen merkeissä ja tunnin välein säätiedotusta katsoessa. On todella haastavaa pakata kamoja mukaan, kun ensimmäinen viikko menee Suomen juhannussäässä (+6-+12 astetta) ja loppuloma pitäisi olla huomattavasti lämpimämpää. Eilen finski laittoi tarjouksen, jolla tein upgraden Hki-Lontoo -välille. Illalla joku American Airlanesin numero yritti soittaa tuolle pikkupotilaalle, mutta koska hän ei vastaa outoihin numeroihin, sen soiton aihe jäi mysteeriksi. Näillä näkymin meillä lähtee mukaan rinkka, kaksi isoa matkalaukkua (joiden sisällä on pari pehmeää matkakassia jos-sattuu-osumaan-ostohousut-jalkaan-sopivassa-paikassa), pyörätuoli ja kolme käsimatkatavaraa. Tänään tulostan vielä lentoliput uudestaan, hotelleista lappusia ja lippusia ja muistan tuoda töistä kotiin ison kasan nenäliinoja & lasten puhdistuspyyhkeitä.

Kameran muistikortti on alustettu, varavirtalähde on ladattu ja pistorasia-adapteri on pakattu. Jos vielä saisin tuon elämäni valon pysymään hengissä päivän tai pari, niin loma voisi alkaa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskittymistä olennaiseen

9000 km lentokoneessa

31 päivää lähtöön