Austin
Dallas on nyt nähty. Sisäinen kukko kiekui taas viiden aikaan. Huoneen kahvinkeitin ei toiminut, joten tein McGyver-tyyliin kahvia hellalla, mutta saatiinpahan aamukaffet. Aamupala oli pettymys siinä suhteessa, ettei siellä ollut nappulan arvostamia värimuroja (Froot Loopseja), mutta korvaavia pannukakkuja ja hunajamuroja oli. Ravitsevan aamiasen lopuksi lähdettiin kävelemään pois aamupalasalista, tyttö hiljensi naapuripöydän kohdalla ja päästi siinä rivakan pierun. Onneksi ei ole tapakoulutus mennyt hukkaan..
Päivän ajomatka oli lyhyt meidän mittapuulla, alle 300km. Pysähdyttiin välillä rest arealle vessakäyntiä varten. Lounastettiin jossain matkan varrelle osuneessa outletissa ja pyörähdettiin targetissa ostamassa leluja ja saippuakuplavärkkejä nuorisolle. Hotelli löydettiin ilman isompia kriisejä, mutta koska olimme notkumassa respan tiskillä jo ennen kahta, ei huonetta vielä herunut. Pari isointa matkalaukkua pääsi säilytykseen hotellille ja me suuntasimme parinkymmenen kilometrin päässä olevaan Wallmartiin kuluttamaan aikaa.
Palatessamme Austinin keskustaan hotelli oli kadonnut. Se ei vaan enää ollut samalla paikalla, mihin olimme sen jättäneet muutama tunti aiemmin. Puolipakolla ajelimme Austinin keskustan tutuksi omalla autolla, ennen kuin osuimme oikeaan kadunkulmaan. Vaikka kello oli jo yli puoli viisi, emme saaneet huonetta heti. Hotelliin oli majoittunut iso hääseurue, joka ilmeisesti vei koko respan ja siivoushenkilökunnan tehot. Iloisen puolen tunnin v**ksen jälkeen me vihdoin saimme avainkortin ja pääsimme purkamaan kaksi matkalaukkua, rinkan, kaksi pehmeää olkalaukkua ja kolme käsimatkatavarakassia plus miljoona Wallmartin ja Targetin muovikassia. Helppoa ja kevyttä matkustamista lapsen kanssa. Lisäksi mukaan on laskettava kaikissa tilanteissa myös pyörätuoli, joskus se helpottaa tavaroiden kuljettamista, mutta useimmiten ei.
Paz kävi tiedustelukierroksella etsimässä hotellin asiakkaiden käytössä olevaa pyykkikonetta, mutta ei löytänyt sitä. Viimeistään San Antoniossa on päästävä pyykille, koska täällä on ollut niin paljon kylmpempi, kuin mihin vaatemäärässä varauduimme. Ryysyt vain loppuu kesken, varsinkin ne pitkävartiset sukat ja pitkähihaiset, lämpimät paidat. Kello lähestyi kuutta, ulkona satoi välistä reilusti ja välistä kaatamalla, joten keli ei houkutellut illallisen etsimiseen kävelemällä. Ohjelmassa kuiten oli koko seurueen pesu ja kuivaus, sekä lokoisaa lomailua joten tartuin netin apuun ruokaongelmien kanssa. Latasin DoorDash-apin puhelimeen ja tilasimme naapuriravintolasta iltamätöt suoraan huoneeseen. Onhan se aika luksusta mussuttaa muovihaarukoilla Southern Chickeniä ja mac´n cheesea. Ruoan toimitus oli nopea, itse ruoka oli hemmetin hyvää ja annosten koko amerikkalaiseen tapaan rehvakas. Sitten ohjelmassa oli enää kylpeminen, saippuakuplien puhalteleminen ja nakuna sängyllä karaoken laulaminen. Tai yhdellä meistä, ne kaksi muuta sinnittelivät hereillä klo 22. asti ja olivat ylpeitä itsestään ja siitä yhdestä karaoke-emännästä, jolla taju karkasi jo ennen yhdeksää.
Jotenkin Austinin hotelli muistutti minun mielestäni paljon New Orleansia - hotellin edessä kävi tasainen liikenne kodittomia ja hieman heikommassa hapessa olevia kulkijoita, mutta onneksi valet-pysäköinnin heebo oli koko ajan pihalla, kun käytiin tupakalla. Austinissa ja Dallasissa kaduilla liikkuu paljon sähkökäyttöisiä potkulautoja. Ne ovat vuokravärkkejä, näin uber-kuski Dallasissa kertoi. Pitää vain ladata appi puhelimeen ja napata lauta alleen. Sitä, missä nuo värkit ladataan, emme ole vielä saaneet selville (eikä niiden kanssa kyllä mitenkään pysty pyörätuolia ohjaamaan, joten meidän kohdalta ne saattaa jäädä tällä reissulla kokeilematta). Mutta siellä täällä katujen kulmissa on noita vilkkuvilla valoilla varustettuja potkulautoja lojumassa. Ihan mielenkiintoisen näköisiä värkkejä ja hyvä keino saada ihmiset liikkumaan ilman autoa.
Ja se asiakkaiden käytössä oleva pesukone oli vitoskerroksessa. Niin ainakin hissin seinässä olleessa kyltissä kerrottiin. Pane mies asialle jne.
Päivän ajomatka oli lyhyt meidän mittapuulla, alle 300km. Pysähdyttiin välillä rest arealle vessakäyntiä varten. Lounastettiin jossain matkan varrelle osuneessa outletissa ja pyörähdettiin targetissa ostamassa leluja ja saippuakuplavärkkejä nuorisolle. Hotelli löydettiin ilman isompia kriisejä, mutta koska olimme notkumassa respan tiskillä jo ennen kahta, ei huonetta vielä herunut. Pari isointa matkalaukkua pääsi säilytykseen hotellille ja me suuntasimme parinkymmenen kilometrin päässä olevaan Wallmartiin kuluttamaan aikaa.
Palatessamme Austinin keskustaan hotelli oli kadonnut. Se ei vaan enää ollut samalla paikalla, mihin olimme sen jättäneet muutama tunti aiemmin. Puolipakolla ajelimme Austinin keskustan tutuksi omalla autolla, ennen kuin osuimme oikeaan kadunkulmaan. Vaikka kello oli jo yli puoli viisi, emme saaneet huonetta heti. Hotelliin oli majoittunut iso hääseurue, joka ilmeisesti vei koko respan ja siivoushenkilökunnan tehot. Iloisen puolen tunnin v**ksen jälkeen me vihdoin saimme avainkortin ja pääsimme purkamaan kaksi matkalaukkua, rinkan, kaksi pehmeää olkalaukkua ja kolme käsimatkatavarakassia plus miljoona Wallmartin ja Targetin muovikassia. Helppoa ja kevyttä matkustamista lapsen kanssa. Lisäksi mukaan on laskettava kaikissa tilanteissa myös pyörätuoli, joskus se helpottaa tavaroiden kuljettamista, mutta useimmiten ei.
Paz kävi tiedustelukierroksella etsimässä hotellin asiakkaiden käytössä olevaa pyykkikonetta, mutta ei löytänyt sitä. Viimeistään San Antoniossa on päästävä pyykille, koska täällä on ollut niin paljon kylmpempi, kuin mihin vaatemäärässä varauduimme. Ryysyt vain loppuu kesken, varsinkin ne pitkävartiset sukat ja pitkähihaiset, lämpimät paidat. Kello lähestyi kuutta, ulkona satoi välistä reilusti ja välistä kaatamalla, joten keli ei houkutellut illallisen etsimiseen kävelemällä. Ohjelmassa kuiten oli koko seurueen pesu ja kuivaus, sekä lokoisaa lomailua joten tartuin netin apuun ruokaongelmien kanssa. Latasin DoorDash-apin puhelimeen ja tilasimme naapuriravintolasta iltamätöt suoraan huoneeseen. Onhan se aika luksusta mussuttaa muovihaarukoilla Southern Chickeniä ja mac´n cheesea. Ruoan toimitus oli nopea, itse ruoka oli hemmetin hyvää ja annosten koko amerikkalaiseen tapaan rehvakas. Sitten ohjelmassa oli enää kylpeminen, saippuakuplien puhalteleminen ja nakuna sängyllä karaoken laulaminen. Tai yhdellä meistä, ne kaksi muuta sinnittelivät hereillä klo 22. asti ja olivat ylpeitä itsestään ja siitä yhdestä karaoke-emännästä, jolla taju karkasi jo ennen yhdeksää.
Jotenkin Austinin hotelli muistutti minun mielestäni paljon New Orleansia - hotellin edessä kävi tasainen liikenne kodittomia ja hieman heikommassa hapessa olevia kulkijoita, mutta onneksi valet-pysäköinnin heebo oli koko ajan pihalla, kun käytiin tupakalla. Austinissa ja Dallasissa kaduilla liikkuu paljon sähkökäyttöisiä potkulautoja. Ne ovat vuokravärkkejä, näin uber-kuski Dallasissa kertoi. Pitää vain ladata appi puhelimeen ja napata lauta alleen. Sitä, missä nuo värkit ladataan, emme ole vielä saaneet selville (eikä niiden kanssa kyllä mitenkään pysty pyörätuolia ohjaamaan, joten meidän kohdalta ne saattaa jäädä tällä reissulla kokeilematta). Mutta siellä täällä katujen kulmissa on noita vilkkuvilla valoilla varustettuja potkulautoja lojumassa. Ihan mielenkiintoisen näköisiä värkkejä ja hyvä keino saada ihmiset liikkumaan ilman autoa.
Ja se asiakkaiden käytössä oleva pesukone oli vitoskerroksessa. Niin ainakin hissin seinässä olleessa kyltissä kerrottiin. Pane mies asialle jne.
Kommentit
Lähetä kommentti