Keskittymistä olennaiseen
Lauantai oli suunniteltu rentoutumispäiväksi. Tarkoitus oli pyörähtää noin kymmenen kilometrin päässä olevassa outletissa ja sen jälkeen palata ajoissa hotellille uimahommiin ja pakkaamaan kamoja sunnuntain laivaan astumista varten.
Periaatteessa päivä meni juuri noin, paitsi että siitä rentoutumisesta ei ollut tietoakaan. Vähän jälkeen kymmenen olimme outletissa, ostohousut jalassa. Vielä siinä vaiheessa väkeä ei ollut paljoa liikenteessä ja saimme shoppailla ihan rauhassa. Kolusimme muutaman tutun liikkeen ja pari uutta tuttavuutta. Kuitenkin se tärkein puuttui juuri tästä ostarista ja päätimme siirtyä hotellilta vain parin kilometrin päässä olevalle toiselle outlet-keskukselle.
Matkan varrella kävimme ruokakaupassa hakemassa viime hetken täydennykset (tupakat) tulevalle viikolle. Nappasimme myös kahvit kultaisilta kaarilta (McDonalds) ja siirryimme kevyessä ruuhkassa lähikaupoille. Kello oli yksi tai kaksi iltapäivällä ja koko Orlando oli päättänyt tulla viettämään aikaa juuri tuohon ostariin. Vapaita parkkipaikkoja ei yksinkertaisesti ollut ainoatakaan, tällä kertaa en tohtinut vetää keharikorttia esiin, koska luvattomasta invapysäköinnistä uhattiin 250dollarin sakoilla. Kun olimme kiertäneet koko aluetta pari kertaa ympäri (yksi kierros vei vähän yli puoli tuntia, koska liikennettä oli aika rajusti) ajoimme auton suosiolla 15 dollarin valet-pysäköintiin. Vielä siinä vaiheessa Paz kuvitteli meidän pistäytyvän yhdessä kaupassa ja lähtevän saman tien pois. Väärin luuli. Minun ostohousuni olivat sen verran löysällä, että vaatetta löytyi tehokkaasti ja taloudellisesti useampi kassillinen. Lopulta pääsimme sinne Tommy Bahamas -liikkeeseen, jota alun perin lähdimme etsimäänkin. Halvaksi ei sekään tullut, mutta nyt on elämäni auringolla uusia t-paitoja ja nappipaitoja kevään Dublinin kekkereille.
Reilun 13.000 askeleen jälkeen minunkin vimma alkoi hyytymään ja palasimme hotellille. Aurinko oli jo ehtinyt laskea, mutta se ei uimamaistereita haitannut. Minä jäin huoneeseen nykkimään tarroja ja lappuja pois uusista vaatteista ja Paz vei nappulan altaalle kelluntahommiin. Vajaa tunti heidän perässä pääsin minäkin altaalle asti katsomaan, kuinka tyttö sukeltaa ja sukeltaa ja sukeltaa ja sukeltaa.. Paketoin nappulan tiukkaan pyyhesolmuun ja haalasin sen puoliväkisin huoneeseen iltapalalle. Kolmen corn dogin, banaanin ja jogurtin jälkeen tirppa oli kypsä nukkumaan ja me isänsä kanssa pääsimme vihdoin pakkaamaan kamoja ja fiilistelemään seuraavan päivän lähtöä laivalle.
Periaatteessa päivä meni juuri noin, paitsi että siitä rentoutumisesta ei ollut tietoakaan. Vähän jälkeen kymmenen olimme outletissa, ostohousut jalassa. Vielä siinä vaiheessa väkeä ei ollut paljoa liikenteessä ja saimme shoppailla ihan rauhassa. Kolusimme muutaman tutun liikkeen ja pari uutta tuttavuutta. Kuitenkin se tärkein puuttui juuri tästä ostarista ja päätimme siirtyä hotellilta vain parin kilometrin päässä olevalle toiselle outlet-keskukselle.
Matkan varrella kävimme ruokakaupassa hakemassa viime hetken täydennykset (tupakat) tulevalle viikolle. Nappasimme myös kahvit kultaisilta kaarilta (McDonalds) ja siirryimme kevyessä ruuhkassa lähikaupoille. Kello oli yksi tai kaksi iltapäivällä ja koko Orlando oli päättänyt tulla viettämään aikaa juuri tuohon ostariin. Vapaita parkkipaikkoja ei yksinkertaisesti ollut ainoatakaan, tällä kertaa en tohtinut vetää keharikorttia esiin, koska luvattomasta invapysäköinnistä uhattiin 250dollarin sakoilla. Kun olimme kiertäneet koko aluetta pari kertaa ympäri (yksi kierros vei vähän yli puoli tuntia, koska liikennettä oli aika rajusti) ajoimme auton suosiolla 15 dollarin valet-pysäköintiin. Vielä siinä vaiheessa Paz kuvitteli meidän pistäytyvän yhdessä kaupassa ja lähtevän saman tien pois. Väärin luuli. Minun ostohousuni olivat sen verran löysällä, että vaatetta löytyi tehokkaasti ja taloudellisesti useampi kassillinen. Lopulta pääsimme sinne Tommy Bahamas -liikkeeseen, jota alun perin lähdimme etsimäänkin. Halvaksi ei sekään tullut, mutta nyt on elämäni auringolla uusia t-paitoja ja nappipaitoja kevään Dublinin kekkereille.
Reilun 13.000 askeleen jälkeen minunkin vimma alkoi hyytymään ja palasimme hotellille. Aurinko oli jo ehtinyt laskea, mutta se ei uimamaistereita haitannut. Minä jäin huoneeseen nykkimään tarroja ja lappuja pois uusista vaatteista ja Paz vei nappulan altaalle kelluntahommiin. Vajaa tunti heidän perässä pääsin minäkin altaalle asti katsomaan, kuinka tyttö sukeltaa ja sukeltaa ja sukeltaa ja sukeltaa.. Paketoin nappulan tiukkaan pyyhesolmuun ja haalasin sen puoliväkisin huoneeseen iltapalalle. Kolmen corn dogin, banaanin ja jogurtin jälkeen tirppa oli kypsä nukkumaan ja me isänsä kanssa pääsimme vihdoin pakkaamaan kamoja ja fiilistelemään seuraavan päivän lähtöä laivalle.
Kommentit
Lähetä kommentti