Tallahassee Lassie
Baton Rouge oli ihanuuksien ihmemaa täynnä vauhdikasta toimintaa. Yö meni nukkuessa - vasta seitsemän aikaan ensimmäinen avasi silmänsä. Kyllä yksi X-asennossa vietetty kymmentuntinen voi tehdä ihmeitä! Olin varannut Hiltonista paremman luokan huoneen, ja sen myötä meidän aamiainen tarjoiltiin eri loungessa kuin muiden hotellivieraiden. Tosin se aamiainen ei ollut häävi, nappula ei suostunut syömään juuri mitään ja alkoi pelleilemään heti aamusta. Tietysti nämä päivät ovat raskaita teuhakkeelle, kun hän ei pääse riehumaan sydämensä kyllyydestä, vaan joutuu istumaan autossa paikallaan ja pitämään ipadille seuraa. Mutta josko tästä vielä ilo alkais, kunhan päästään loman seuraavaan vaiheeseen. Aamu valkeni harmaana, hotellin vieressä parkissa ollutta USS KIDD-alusta ei juurikaan näkynyt sumun seasta ja vettä vihmoi aina hetkittäin.
Lähdimme jo ennen yhdeksää tien päälle. Eiliseen verrattuna kuljettaja ei tehnyt enää samaa virhettä kuin eilen, silloin hän vahingossa otti 5mg:n melatoniinin monivitamiinin sijasta. Se hyvä puoli siinä oli, että hän oli hyvin rento ensimmäiset 500km mellun vaikuttaessa. Onneksi minulla ei ole mitään oikeita unilääkkeitä näihin unihaasteisiin.
Päivän matkasta iso osa meni ruuhkissa kikkaillessa. Liikenne itään on hurjan kovaa, ja aina välillä tulee sumppukohtia, joissa matkanteko vaihtuu mateluksi ilman mitään näkyvää syytä. Mobilen kohdalla tosin se syy oli selkeästi näkyvillä, meidän edessä mennyt rekka hyytyi tunneliin. Onneksi oltiin ihan lähellä sitä, joten pääsimme ohi tuskatta mutta takana tulevia kävi sääliksi. Mobilessa valitettavasti ajettiin ohi myös Battleship Parkista - siellä on rannassa kunnon tykkivene ja lentokoneita. Paz muisti sen paikan edelliseltä reissulta kuusi vuotta sitten, eikä vieläkään poloinen päässyt sinne sotimaan muuta maailmaa vastaan. Mutta onpahan syy palata Mobileen vielä joskus.
Tälle päivälle tuli monta osavaltion rajan ylitystä. Lähdimme aamulla Louisianasta, ensin ylitimme Missisippin rajan, sitten käväisimme pikaisesti Alabamassa ja lopulta pääsimme Floridaan. Kelloa siirrettiin tämän päivän matkan aikana tunnilla eteenpäin, joten lähennymme Suomen aikaa kovaa vauhtia. Nyt on enää kahdeksan tunnin ero.
Kävimme jo alkumatkasta hakemassa päivän eväitä ruokakaupasta, joten pysähdykset ovat olleet vain pikaisia urea area-stoppeja. Vaikka taivas oli pilvessä, lämpötila oli ihanat kaksikymmentä astetta. Tien vieressä olevissa pusikoissa kasvoi jo satunnaisia palmuja. Tänäänkään emme ehtineet määränpäähän ennen pimeän tuloa, navigaattorin mukaan olisimme perillä 18.40 mutta sitä ennen oli vielä pysähdyttävä tankille ja ehkä syömään. Perillä meitä kuitenkin odotti Tallahasseen tienvarsimotelli, eli sellaista helmeä varten ei tarvinnut kiirehtiä.
Bensa on tällä perällä kalliimpaa, yli kaksi taalaa gallonalta. Pysähdyimme tankkaamaan jossain interstate 10:n varrella ja hintaa menovedellä oli 2.29$/gallona. Tosin Tallahasseen hoodeilla hinta oli taas kymmenellä sentillä noussut. Pimeä laskeutui, mutta onneksi liikennemäärä keveni sen verran, että keskinopeus oli 120km/h luokkaa. Tien varressa on paljon hyytyneitä/rengasrikkoisia autoja, melkein viiden kilometrin välein on joku hätävilkut päällä pientareella. Kahjoja ajajia mahtuu tähänkin liikenteeseen ihan kiitettävästi, aina joku menee lentäen ohi. Poliiseilla on valloittava tapa ajaa ruuhkan sisällä ja siitä napsia raskaalla kaasujalalla painavia matkalaisia kiinni.
Hotelli oli juuri sellainen, jonka voi saada satasella. Huoneessa oli sänky ja ruskea kokolattiamatto. Mutta sängyssä sai nukuttua ja vessassa asioitua. Kävimme illalla syömässä parin sadan metrin päässä olevassa TGI Fridaysilla ja uinuimme koko yön aamuun asti. Yön aikana Oulun Yliopistollinen sairaala oli lähestynyt minua ilmoituksella ajasta hammasrögnteniin 10.1. Se aika pitää siirtää, koska vielä siihen aikaan meidän pitäisi olla tällä puolen rapakkoa. Ainoa ongelma on se, että heidän puhelinpalvelu toimii arkisin klo 9-11 Suomen aikaa, eli pitää laittaa kello soimaan aamuyöllä, että pääsee soittamaan Ouluun. Hiphei, kyllä sähköiset palvelut rokkaa.
Lähdimme jo ennen yhdeksää tien päälle. Eiliseen verrattuna kuljettaja ei tehnyt enää samaa virhettä kuin eilen, silloin hän vahingossa otti 5mg:n melatoniinin monivitamiinin sijasta. Se hyvä puoli siinä oli, että hän oli hyvin rento ensimmäiset 500km mellun vaikuttaessa. Onneksi minulla ei ole mitään oikeita unilääkkeitä näihin unihaasteisiin.
Päivän matkasta iso osa meni ruuhkissa kikkaillessa. Liikenne itään on hurjan kovaa, ja aina välillä tulee sumppukohtia, joissa matkanteko vaihtuu mateluksi ilman mitään näkyvää syytä. Mobilen kohdalla tosin se syy oli selkeästi näkyvillä, meidän edessä mennyt rekka hyytyi tunneliin. Onneksi oltiin ihan lähellä sitä, joten pääsimme ohi tuskatta mutta takana tulevia kävi sääliksi. Mobilessa valitettavasti ajettiin ohi myös Battleship Parkista - siellä on rannassa kunnon tykkivene ja lentokoneita. Paz muisti sen paikan edelliseltä reissulta kuusi vuotta sitten, eikä vieläkään poloinen päässyt sinne sotimaan muuta maailmaa vastaan. Mutta onpahan syy palata Mobileen vielä joskus.
Tälle päivälle tuli monta osavaltion rajan ylitystä. Lähdimme aamulla Louisianasta, ensin ylitimme Missisippin rajan, sitten käväisimme pikaisesti Alabamassa ja lopulta pääsimme Floridaan. Kelloa siirrettiin tämän päivän matkan aikana tunnilla eteenpäin, joten lähennymme Suomen aikaa kovaa vauhtia. Nyt on enää kahdeksan tunnin ero.
Kävimme jo alkumatkasta hakemassa päivän eväitä ruokakaupasta, joten pysähdykset ovat olleet vain pikaisia urea area-stoppeja. Vaikka taivas oli pilvessä, lämpötila oli ihanat kaksikymmentä astetta. Tien vieressä olevissa pusikoissa kasvoi jo satunnaisia palmuja. Tänäänkään emme ehtineet määränpäähän ennen pimeän tuloa, navigaattorin mukaan olisimme perillä 18.40 mutta sitä ennen oli vielä pysähdyttävä tankille ja ehkä syömään. Perillä meitä kuitenkin odotti Tallahasseen tienvarsimotelli, eli sellaista helmeä varten ei tarvinnut kiirehtiä.
Bensa on tällä perällä kalliimpaa, yli kaksi taalaa gallonalta. Pysähdyimme tankkaamaan jossain interstate 10:n varrella ja hintaa menovedellä oli 2.29$/gallona. Tosin Tallahasseen hoodeilla hinta oli taas kymmenellä sentillä noussut. Pimeä laskeutui, mutta onneksi liikennemäärä keveni sen verran, että keskinopeus oli 120km/h luokkaa. Tien varressa on paljon hyytyneitä/rengasrikkoisia autoja, melkein viiden kilometrin välein on joku hätävilkut päällä pientareella. Kahjoja ajajia mahtuu tähänkin liikenteeseen ihan kiitettävästi, aina joku menee lentäen ohi. Poliiseilla on valloittava tapa ajaa ruuhkan sisällä ja siitä napsia raskaalla kaasujalalla painavia matkalaisia kiinni.
Hotelli oli juuri sellainen, jonka voi saada satasella. Huoneessa oli sänky ja ruskea kokolattiamatto. Mutta sängyssä sai nukuttua ja vessassa asioitua. Kävimme illalla syömässä parin sadan metrin päässä olevassa TGI Fridaysilla ja uinuimme koko yön aamuun asti. Yön aikana Oulun Yliopistollinen sairaala oli lähestynyt minua ilmoituksella ajasta hammasrögnteniin 10.1. Se aika pitää siirtää, koska vielä siihen aikaan meidän pitäisi olla tällä puolen rapakkoa. Ainoa ongelma on se, että heidän puhelinpalvelu toimii arkisin klo 9-11 Suomen aikaa, eli pitää laittaa kello soimaan aamuyöllä, että pääsee soittamaan Ouluun. Hiphei, kyllä sähköiset palvelut rokkaa.
Kommentit
Lähetä kommentti