Kirjauduimme ulos hotellista ja läksimme kohti satamaa. Matkaa oli napakat liki 70km ja se meni nopeasti kahdelle muulle matkalaiselle. Toinen nukkui ja toinen ajoi autoa, minä kärvistelin vessahädässä koko matkan.
Hertzin konttori Cape Canaveralissa on pieni kioski Marriot-hotellin pihalla. Jätimme auton sellaisella tohinalla, että pyörätuolin jalkaremmin jäi autoon. Mutta se on vain metrin pätkä tarranauhaa, eikä olennainen käytön kannalta. Pääsimme heti suoraan Hertzin shuttlebussiin, joka toi meidät ja itämaan perheen satamaan. Sen jälkeen käytössä oli jälleen MultiPass - eli rullatuolilapsi. Me päästiin puolen tunnin jonottamisesta heittämällä ohi, kun toimimme meille annettujen ohjeiden mukaan. Minä suosittelen lämpimästi pyörätuoliveikkosten reissaamista tällä syrjällä maailmaa! Turvatarkastukseen olimme menossa jo ennen kuin passit ja set sail -passit tarkastettiin, mutta sekin homma hoidettiin ihan lennossa juuri ennen metallinpaljastimeen menoa. Isänsä joutui taas kävelemään useamman kerran portista läpi, koska hänellä oli tupakat shortsien taskussa ja niissä on foliota. Oppia ikä kaikki.
Pääsimme laivaan ja painelimme suoraan kannelle 16 Windjammeriin lounastamaan. Kun kaikki olivat syöneet ja juoneet tarpeeksi, lähdimme etsimään hyttiä.
We Love Cruises Suomi - minä rakastan teitä. Meidän hytti on edelliskertaan verrattuna paljon isompi, laiva on paljon isompi ja täällä on alle 130cm pitkille, uimahulluille pikkutytöille oma allas! Hytissä meitä odotti myös juomapakettiin kuuluvat mukit ja iso parveke. Minoon aivan rakastunut jo nyt, eikä laiva ole edes lähtenyt satamasta vielä!
 |
| Täysimittainen amme kylppärissä! Edellisellä kerralla oli kälyinen suihku |
 |
| Vaatehuoneeseen mahtuu rullis kevyesti ja tilaa jää ylikin |
 |
| Sänky ja sohva on erotettu näppärällä verholla |
 |
| King size sänky |
 |
| Parvekejoogaaja - meidän lähinaapurit on näemmä kans tupakoitsijoita |
Kommentit
Lähetä kommentti