Orlandoa kohti
On sitä ollut pöllömipiäkin paikkoja herätä kuin Tallahassee. Tuo paikan nimi on juuri sellainen, ettei sitä voi lausua kuin yhdellä ainoalla tavalla ja se on Remu-tyyli. Jonnet ei tiedä.
Aamun alta kaksikymmentä astetta lähti nopsaan nousemaan, kun ajettiin itään ja etelään. Gainesvillessä oli pakkopysähtyminen, koska tien varressa oli Bass Pro shop. Siinä puodissa myydään kaikkea tarpeellista kalastajille ja metsästäjille - eli juuri niille ihmisille, joita me emme ole. Mutta silti mukaan lähti minulle vaatteita ja molemmille aikuisille rumat hatut. Nyt on Pazlla huopainen talvistetsoni, josta tarvittaessa saa kaivettua esiin vielä karmean näköiset korvaläpät. Minulla on aasialaisturistien suosima lierihattu, joka päässä voin helposti nolata koko matkaseurueeni.
Tallahasseen hotellin parkkipaikalta lähtiessä navigaattori väitti, että perillä Orlandossa olisimme joskus kahdentoista jälkeen. Ihan niin nopeasti emme matkaa taittaneet, koska Gainesvillessä - joka on noin puolimatkassa - kello naputti jo yhtä. Koko perheen ruokkiminen ja Kennedy Space Centerissä käyminen veivät aikaa vielä enemmän. Söimme jossain levähdysalueen pikaruokapaikassa. Nappula veti kaksin käsin meidän molempien burgereiden kanafileet ja ranskanperunat ja joi limsat. Tämä kostetaan vielä jonakin päivänä. Mutta pysäys oli nopea ja tehokas, ja matka pääsi jatkumaan vielä valoisan aikaan.
Tälle päivälle oli - vänkärin vaatimuksesta - merkattu Kennedy Space Center. Kävimme siellä (tai ehkä jossain muussakin avaruuskeskuksessa) silloin kun tytöllä oli vielä tutti suussa ja muistelin, että se olisi hieno paikka tutustua. Nappula on jotenkin assosioinut avaruuslentämisen samaan nippuun kuolemisen kanssa (molemmissa puhutaan taivaaseen menemisestä), ja ajattelin hälventää hänen pelkojaan yläilmoihin nousemisesta. Minähän olen aivan tyylipuhdas ateisti, eikä isänsä edes kuulu kirkkoon, mutta olen antanut tytön kuiten osallistua koulun ja päiväkodin uskonnolliseen kasvatukseen. Tosin kotoa on turha odottaa tukea jos uskonto kolahtaa, mutta eikös se kristillisen kasvatuksen antaminen ole kummien hommaa? Taivasjutut ovat aiheuttaneet sen, että nappula on vähän ihmeissään lentämisestä, ja ihmettelee, että kuinka me tullaan taivaalta hengissä alas vaikka Mummon koira ei. Ja että koiran pitää sitten ilmiselvästi olla kuussa, ja sinnehän pääsee helposti raketilla lentämään. Minä mielelläni tuen nappulan tieteellistä osaamista noissa kuulennoissa ja avaruusasioissa, mutta uskontoa en siihen hommaan sekoita.
Kennedy Space Center on mahtava kompleksi - ja kun täälläkin on turistiaika pahimillaan, niin aivan täyteen ammuttu väkeä. Nyt oli ensimmäinen kerta USA:ssa, kun kaivoin vammaisten p-luvan kassista ja sitä vilauttamalla pääsimme vähän helpompaan parkkiin. Pääsymaksu kolmelta oli reilut 170 taalaa, eikä sillä rahalla saanut oikein mitään. Emme hypänneet turistibussiin, joka olisi ajeluttanut meitä tunnin ajan komentokeskuksen hoodeilla (se on nähty) ja sukkulahalleissa. Sen sijaan kävimme vessassa, totesimme että nappula on vielä liian lyhyt osallistumaan mihinkään astronauttikoulutusohjelmaan tai että niihin, joihin oltaisiin pituuden puolesta päästy, oli hillittömät jonot. Se oli kallis vessareissu. Onneksi matkamuistomyymälässä pääsi säästämään tyhmiä tuliaisia henkilökunnalle. Kennedy Space Center ei ollut se hyvä avaruuskeskus, mitä muistelin. Mutta ehkä ensi kerralla osutaan johonkin parempaan tai ehkä ensi kerralla ei ole high season, jolloin koko maailma on samaan aikaan Floridassa.
Tietullit aiheuttivat vähän sydämentykytyksiä. Hertzin vuokra-autoissa pitäisi olla Plate pass - eli rekisterinumeroon perustuva tunniste, joka toimii tietullipisteissä. Jokaisessa osavaltiossa kuiten on omat tullihommansa ja täällä se on SunPass. Me ajaa rällyteltiin ihan vakavilla naamoilla SunPass-pisteistä läpi ja nyt vain toivotaan, että Plate Pass todellakin toimii, tai sitten perästä kuuluu neljä tai viisi tietullirikkomusta á 100 taalaa kerta. Tietullipisteet ovat yksinkertaistuneet. Nykyään sellaisia pisteistä, joista selviäisi käteisellä rahalla, on todella vähän. Tietullijärjestelmä täällä tarvisi todella nopealla kädellä uudistamista, koska eihän me satunnaiset suomalaisturistit voida olla ainoat tyypit, jotka matkustaa osavaltioiden välillä. Hirveästi hommia yhdelle ihmiselle, uudistaa Suomen palkkajärjestelmä ja jenkkien tietullit ja mitä kaikkea tähän matkan varrelle vielä mahtuukaan?
Avaruuspettymyksen jälkeen ohjelmassa oli auton tankkaaminen - 20 taalaa ja noin 30 litraa - ja itsensä tankkaaminen supermarketissa. Kärryllinen ruokaa kolmelle tyypille kolmeksi päiväksi. Näin ruokakauppiaan kannalta suomalaisten ja jenkkien erot näkyy aika selvästi. Suomessa on huomattavasti parempi valikoima erilaisia maitotuotteita, varsinkin jogurtteja. Täällä jättihypermarketeissa valinnan varaa on joko a) kreikkalainen jogurtti b) rasvaton jogurtti (joka on aivan hirveää kuraa) tai c) lasten jogurtit, joissa on seassa joko suklaata tai karkkia tai sokeripitoisuudet muuten vain sitä luokkaa, että diabetes on taattu. Myöskin hedelmäosastot, ainakin noissa hypermarketeissa, ovat huomattavasti Suomen vastaavia vaatimattomammat. Banaaneja on yhtä laatua ja omenoita ehkä kahta laatua. Mutta välipalasnacksien - tämä koskee myös hedelmiä - valikoima on hurjan hyvä. Löytyy lapsille ja aikuisille, salaatteja ja valmiiksi pilkottuja hedelmiä helpoiksi välipaloiksi autoon syötäviksi.
Edelleenkään emme ole saaneet yhtään kupillista kunnollista kahvia, vaikka kävimme matkan varrella jo Wholefoodsissakin kokeilemassa. Ruokakauppojen hinnat ovat aika lailla samoja kuin Suomessa, hedelmät ovat kalliimpia ja alkoholi & pikaruoka halvempaa. Henkilökunta kaupoissa on ihan mitä sattuu. Bass Pro Shopissa eilen oli tyyppi hengityskoneessa ja pyörätuolissa työasussa henkilökuntaa ja monessa supparissa kassankäyttäjä on reilusti yli 70-vuotias. Että se siitä yhteiskunnan huolenpidosta heikompiosaisia kohtaan..
Hotellilla olimme joskus viiden-kuuden välillä. Ruuhkat tällä perällä ovat aivan ahterista ja pimeällä ajaessa vaikeustaso nousee muutamalla asteella. Onneksi kuljettajamme on pitkähermoinen ja reflekseissään nopea. Matelimme viimeiset kymmenen kilometriä alle kävelyvauhdin, mutta pääsimme lopulta respaan kirjautumaan. Nyt on edessä kolme rentoa yötä lomakompleksissa ihanassa huoneistossa. Nämä kolme yötä hengaillaan Diamond Resorts-ketjun Grande Villas Resortissa (Turtle Cay Circle). Meidän huoneistossa on kaksi makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta, täysin varusteltu keittiö ja oleskelutilaa enemmän kuin kotona neliöitä. Elämäni valo on ihan selvästi oppinut tässä vuosien aikana sen, miten emännän saa hiljaiseksi ;) Mutta koska kyseessä on lomaosakeketjun paikka, niin meitä yritettiin heti ekana iltana saada houkuteltua myyntitilaisuuteen. Jätin sitten sen illan ajan vastaamatta puhelimeen, koska päästiin luikertelemaan ensimmäisestä kutsusta läpi. Otin koko värkin (puhelimen) lopuksi pois seinästä, koska en muuten saanut sitä lopettamaan viestistä kertovien valojen välkkymistä. Helppo ratkaisu takaa rauhallisen loman.
Iltakylvyn jälkeen porukka tajuttomaksi ja aamua kohti.
Huomenna ohjelmassa on Disney World ja siellä menee sekä aikaa että rahaa, onneksi lämpöä on luvattu pitkästi yli 20 astetta ja sesonki on pahimmillaan. Paz on hommannut meille ennakkoon liput, joten päivästä pitäisi tulla sen osalta jonoton. Muuten varmaan saa jonottaa ihan tarpeeksi.
Aamun alta kaksikymmentä astetta lähti nopsaan nousemaan, kun ajettiin itään ja etelään. Gainesvillessä oli pakkopysähtyminen, koska tien varressa oli Bass Pro shop. Siinä puodissa myydään kaikkea tarpeellista kalastajille ja metsästäjille - eli juuri niille ihmisille, joita me emme ole. Mutta silti mukaan lähti minulle vaatteita ja molemmille aikuisille rumat hatut. Nyt on Pazlla huopainen talvistetsoni, josta tarvittaessa saa kaivettua esiin vielä karmean näköiset korvaläpät. Minulla on aasialaisturistien suosima lierihattu, joka päässä voin helposti nolata koko matkaseurueeni.
Tallahasseen hotellin parkkipaikalta lähtiessä navigaattori väitti, että perillä Orlandossa olisimme joskus kahdentoista jälkeen. Ihan niin nopeasti emme matkaa taittaneet, koska Gainesvillessä - joka on noin puolimatkassa - kello naputti jo yhtä. Koko perheen ruokkiminen ja Kennedy Space Centerissä käyminen veivät aikaa vielä enemmän. Söimme jossain levähdysalueen pikaruokapaikassa. Nappula veti kaksin käsin meidän molempien burgereiden kanafileet ja ranskanperunat ja joi limsat. Tämä kostetaan vielä jonakin päivänä. Mutta pysäys oli nopea ja tehokas, ja matka pääsi jatkumaan vielä valoisan aikaan.
Tälle päivälle oli - vänkärin vaatimuksesta - merkattu Kennedy Space Center. Kävimme siellä (tai ehkä jossain muussakin avaruuskeskuksessa) silloin kun tytöllä oli vielä tutti suussa ja muistelin, että se olisi hieno paikka tutustua. Nappula on jotenkin assosioinut avaruuslentämisen samaan nippuun kuolemisen kanssa (molemmissa puhutaan taivaaseen menemisestä), ja ajattelin hälventää hänen pelkojaan yläilmoihin nousemisesta. Minähän olen aivan tyylipuhdas ateisti, eikä isänsä edes kuulu kirkkoon, mutta olen antanut tytön kuiten osallistua koulun ja päiväkodin uskonnolliseen kasvatukseen. Tosin kotoa on turha odottaa tukea jos uskonto kolahtaa, mutta eikös se kristillisen kasvatuksen antaminen ole kummien hommaa? Taivasjutut ovat aiheuttaneet sen, että nappula on vähän ihmeissään lentämisestä, ja ihmettelee, että kuinka me tullaan taivaalta hengissä alas vaikka Mummon koira ei. Ja että koiran pitää sitten ilmiselvästi olla kuussa, ja sinnehän pääsee helposti raketilla lentämään. Minä mielelläni tuen nappulan tieteellistä osaamista noissa kuulennoissa ja avaruusasioissa, mutta uskontoa en siihen hommaan sekoita.
Kennedy Space Center on mahtava kompleksi - ja kun täälläkin on turistiaika pahimillaan, niin aivan täyteen ammuttu väkeä. Nyt oli ensimmäinen kerta USA:ssa, kun kaivoin vammaisten p-luvan kassista ja sitä vilauttamalla pääsimme vähän helpompaan parkkiin. Pääsymaksu kolmelta oli reilut 170 taalaa, eikä sillä rahalla saanut oikein mitään. Emme hypänneet turistibussiin, joka olisi ajeluttanut meitä tunnin ajan komentokeskuksen hoodeilla (se on nähty) ja sukkulahalleissa. Sen sijaan kävimme vessassa, totesimme että nappula on vielä liian lyhyt osallistumaan mihinkään astronauttikoulutusohjelmaan tai että niihin, joihin oltaisiin pituuden puolesta päästy, oli hillittömät jonot. Se oli kallis vessareissu. Onneksi matkamuistomyymälässä pääsi säästämään tyhmiä tuliaisia henkilökunnalle. Kennedy Space Center ei ollut se hyvä avaruuskeskus, mitä muistelin. Mutta ehkä ensi kerralla osutaan johonkin parempaan tai ehkä ensi kerralla ei ole high season, jolloin koko maailma on samaan aikaan Floridassa.
Tietullit aiheuttivat vähän sydämentykytyksiä. Hertzin vuokra-autoissa pitäisi olla Plate pass - eli rekisterinumeroon perustuva tunniste, joka toimii tietullipisteissä. Jokaisessa osavaltiossa kuiten on omat tullihommansa ja täällä se on SunPass. Me ajaa rällyteltiin ihan vakavilla naamoilla SunPass-pisteistä läpi ja nyt vain toivotaan, että Plate Pass todellakin toimii, tai sitten perästä kuuluu neljä tai viisi tietullirikkomusta á 100 taalaa kerta. Tietullipisteet ovat yksinkertaistuneet. Nykyään sellaisia pisteistä, joista selviäisi käteisellä rahalla, on todella vähän. Tietullijärjestelmä täällä tarvisi todella nopealla kädellä uudistamista, koska eihän me satunnaiset suomalaisturistit voida olla ainoat tyypit, jotka matkustaa osavaltioiden välillä. Hirveästi hommia yhdelle ihmiselle, uudistaa Suomen palkkajärjestelmä ja jenkkien tietullit ja mitä kaikkea tähän matkan varrelle vielä mahtuukaan?
Avaruuspettymyksen jälkeen ohjelmassa oli auton tankkaaminen - 20 taalaa ja noin 30 litraa - ja itsensä tankkaaminen supermarketissa. Kärryllinen ruokaa kolmelle tyypille kolmeksi päiväksi. Näin ruokakauppiaan kannalta suomalaisten ja jenkkien erot näkyy aika selvästi. Suomessa on huomattavasti parempi valikoima erilaisia maitotuotteita, varsinkin jogurtteja. Täällä jättihypermarketeissa valinnan varaa on joko a) kreikkalainen jogurtti b) rasvaton jogurtti (joka on aivan hirveää kuraa) tai c) lasten jogurtit, joissa on seassa joko suklaata tai karkkia tai sokeripitoisuudet muuten vain sitä luokkaa, että diabetes on taattu. Myöskin hedelmäosastot, ainakin noissa hypermarketeissa, ovat huomattavasti Suomen vastaavia vaatimattomammat. Banaaneja on yhtä laatua ja omenoita ehkä kahta laatua. Mutta välipalasnacksien - tämä koskee myös hedelmiä - valikoima on hurjan hyvä. Löytyy lapsille ja aikuisille, salaatteja ja valmiiksi pilkottuja hedelmiä helpoiksi välipaloiksi autoon syötäviksi.
Edelleenkään emme ole saaneet yhtään kupillista kunnollista kahvia, vaikka kävimme matkan varrella jo Wholefoodsissakin kokeilemassa. Ruokakauppojen hinnat ovat aika lailla samoja kuin Suomessa, hedelmät ovat kalliimpia ja alkoholi & pikaruoka halvempaa. Henkilökunta kaupoissa on ihan mitä sattuu. Bass Pro Shopissa eilen oli tyyppi hengityskoneessa ja pyörätuolissa työasussa henkilökuntaa ja monessa supparissa kassankäyttäjä on reilusti yli 70-vuotias. Että se siitä yhteiskunnan huolenpidosta heikompiosaisia kohtaan..
Hotellilla olimme joskus viiden-kuuden välillä. Ruuhkat tällä perällä ovat aivan ahterista ja pimeällä ajaessa vaikeustaso nousee muutamalla asteella. Onneksi kuljettajamme on pitkähermoinen ja reflekseissään nopea. Matelimme viimeiset kymmenen kilometriä alle kävelyvauhdin, mutta pääsimme lopulta respaan kirjautumaan. Nyt on edessä kolme rentoa yötä lomakompleksissa ihanassa huoneistossa. Nämä kolme yötä hengaillaan Diamond Resorts-ketjun Grande Villas Resortissa (Turtle Cay Circle). Meidän huoneistossa on kaksi makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta, täysin varusteltu keittiö ja oleskelutilaa enemmän kuin kotona neliöitä. Elämäni valo on ihan selvästi oppinut tässä vuosien aikana sen, miten emännän saa hiljaiseksi ;) Mutta koska kyseessä on lomaosakeketjun paikka, niin meitä yritettiin heti ekana iltana saada houkuteltua myyntitilaisuuteen. Jätin sitten sen illan ajan vastaamatta puhelimeen, koska päästiin luikertelemaan ensimmäisestä kutsusta läpi. Otin koko värkin (puhelimen) lopuksi pois seinästä, koska en muuten saanut sitä lopettamaan viestistä kertovien valojen välkkymistä. Helppo ratkaisu takaa rauhallisen loman.
Iltakylvyn jälkeen porukka tajuttomaksi ja aamua kohti.
Huomenna ohjelmassa on Disney World ja siellä menee sekä aikaa että rahaa, onneksi lämpöä on luvattu pitkästi yli 20 astetta ja sesonki on pahimmillaan. Paz on hommannut meille ennakkoon liput, joten päivästä pitäisi tulla sen osalta jonoton. Muuten varmaan saa jonottaa ihan tarpeeksi.
Kommentit
Lähetä kommentti